Jätekasapolitiikka ei ole kestävää kehitystä

Aasia on yksi maailman väkirikkaimmista alueista. Otsonikerros ohenee ja Himalajan huiput sulavat jolloin se on myös yksi ensimmäisistä alueista mistä juoma- ja kasteluvesi sekä ruoka tulevat loppumaan. Tilanne on vaarallinen ja tulee aiheuttamaan paljon ihmisuhreja vaativia sodankäyntejä ennemmin tai myöhemmin. Napajäätiköiden sulaminen, maanjäristykset, tsunamit, huipputulvat, maanvyöryt ja muutkin luonnonilmiöt lisääntyvät ja jatkavat voimistumistaan jolloin ihmisiä kuolee yhä enemmän ja enemmän luonnon omien puolustustoimien seurauksena. Kaikki tämä muutos on ihmisen itsensä aikaansaamaa tuotosta.

Teollisuuspäästöt ja ruuan laitto pörssikeinottelijoiden käsiin ovatkin aivan oma lukunsa ja oman kirjoituksen arvoinen juttu. Nälänhätää ei maailmassa olisikaan, jos kaikki pois heitetty ruoka saataisiin jaettua tasan nälkää näkevien kesken.

Kestävän kehityksen puhuminen tuntuu olevan jo muoti-ilmiö mutta monikohan meistä tietää, mitä tämä sanapari todellisuudessa edes tarkoittaa? Kuka siitä mitään edes välittää niin kauan, kun itsellä riittää uutta turhaa mitään kestämätöntä tavaraa nenänsä edessä.

Nykyajan digitekniikka on yksi parhaista esimerkeistä tätä vastaan. Jäteasemat pursuavat puolen vuoden ikäisiä ehjiä printtereitä sekä televisioita ja jätekasa vain jatkaa kasvamistaan. Kaikki nykyajan tuotteet ovat jo tehtailla suunniteltu kestämään vain takuuajan, eikä niitä sen jälkeen kannata korjata vaan mieluummin ostetaankin uusi laite. Tämä on kauppiaiden nykyinen tapa tehdä bisnestä.

Onko tämä uusien tavaroiden jätekasapolitiikka sitä kestävää kehitystä? Kumpi voittaa, maapallo vai ihminen?