Luomussako Luomussako vastaus?
Onko luomuviljely vastaus ilmastonmuutokseen? Osaltaan on, väittää vanhempi tutkija Pentti Seuri.
Luomun viemää
Osaako suomalainen viljelijä tuottaa luonnonmukaisesti?
Laajasti sovellettuna luomu parantaa kasvihuonekaasujen tasetta, sillä siinä ulkopuolisen apuenergian määrä tuoteyksikköä kohti on pienempi kuin tavanomaisessa, Seuri selvittää. Suurin ero aiheutuu lannoituksesta: tavanomaisessa viljelyssä käytetään typpiväkilannoitusta, jonka tuotantoon käytetty energia on fossiilista alkuperää, ja luomun typensidonta tapahtuu auringonvalon energialla.
MTT-Mikkelin vanhempi tutkija Pentti Seuri on perehtynyt luomuviljelyyn 1990-luvun alusta alkaen. Hänestä luomun edut ovat kiistattomat, mutta nykyinen politiikka tekee luomuviljelystä kannattamatonta.
Tilastoissa ei esimerkiksi näy edellä mainittu energiaero, sillä typpiväkilannoitteiden valmistus ja kuljetus lasketaan teollisuuden energiankäytöksi, ei maatalouden. Näin se hukutetaan tilastoihin, vaikka typpiväkilannoituksen osuus maatalouden suorasta energiankulutuksesta on suurin eli 40 prosenttia.
Riittäisikö kaikille suomalaisille ruokaa, jos koko Suomi siirtyisi luomuun?
”Kyllä, se on aivan realistinen vaihtoehto. Jokseenkin nykyisellä peltoalalla luomuna saavutettaisiin maatalouden kokonaistuotos, joka vastaa nykyistä ravinnontarvetta. Suomessa olisi myös mahdollista kasvattaa viljelyalaa, toisin kuin monissa muissa maissa.”
Mitkä ovat suurimmat esteet luomuviljelyyn siirtymiselle?
”Tuotteiden ja tuotantopanosten hintasuhteet. Nykyiset markkinahinnat mahdollistavat kasvihuoneilmiön. On edullisempaa käyttää fossiilista energiaa kuin uusiutuvaa. Jos energian hinta olisi merkittävästi suurempi, biologisen typensidonnan suhteellinen edullisuus kasvaisi. Tähän asti on ollut halvempaa ostaa yksi kilo typpeä, joka on tuotettu fossiilisella energialla, kuin antaa auringon paistaa ja palkokasvien sitoa typpeä.
Lisäksi tuotteiden hinnat ovat vääristyneet massiivisen tuen takia. Markkinahinnat kattavat noin puolet ja toinen puoli muodostuu suorista tulotuista. Se vääristää tuotannon taloutta.
On puhtaasti poliittisen tahdon osoitus, miten hintasuhteet järjestetään.”
Onko realistinen tavoite, että Suomi on Euroopan johtava luomumaa vuonna 2015?
”Ei sille ole mitään teknisiä eikä biologisia esteitä. Vaikka Suomen karua ilmastoa parjataan, se on luomutuotannon näkökulmasta varsin ihanteellinen ja vähentää paineita kasvinsuojeluun.
Mutta niin kauan kuin ministeriön motto on, että luomua edistetään markkinoiden ehdoilla, linja on suurta itsepetosta.”
Seuri ottaa esimerkiksi lyijyttömän bensiinin. Se tuotiin ensin markkinoille markkinahintaisena eli pari penniä lyijyllistä kalliimpana. Kaikki tiesivät lyijybensiinin aiheuttamat riskit, mutta lyijyttömän markkinaosuus ei koskaan kohonnut yli kahden prosentin. Tarvittiin verotusmuutos ja lopulta lyijyllisen bensiinin kieltäminen ennen kuin lyijyttömään siirryttiin.
”Ei yksittäinen kuluttaja ole niin epäitsekäs, että olisi valmis maksamaan yhteisestä hyvästä, kuten ympäristöstä. Jos tavoitteelle päästä johtavaksi luomumaaksi halutaan katetta, se vaatii poliittisia toimia panos-tuotossuhteiden ohjaamiseksi.”
”Ei siitä ole iloa, että markkinat kysyvät luomua, jos sitä ei tuoteta, ja toisinpäin, että tuotetaan, mutta kukaan ei raaski ostaa.”
Etelä-Suomessa ei kohta ole karjaa. Kuinka karjanlannan käyttö hoidettaisiin etelän luomutiloilla?
”Jos ylipäänsä osaa viljellä, ei ole mahdotonta hankkia luomuasiantuntemusta. Toisaalta meillä on jo kokonainen sukupolvi viljelijöitä, jotka eivät ole koskaan harjoittaneet nurmen ja viljan vuoroviljelyä omilla pelloillaan, vaan ovat vaihdelleet vain yksivuotisia viljakasveja. Heille nurmiviljely ja karjanlannan käyttö on vierasta. Mutta ei siinä ole mitään mystiikkaa, vaan se on kaikkien opittavissa.”
Mitä kuluttajat voivat tehdä ilmastonmuutoksen estämiseksi?
”Hintasuhteet ovat osaltaan johtaneet tähän. On ollut kaikille halvempaa ostaa kaupasta ravinteita kuin käyttää karjanlantaa. Osaltaan tämä selittää karjan häviämisen laajoilta alueilta tai jos karjaa on, lannan käyttö on alta kaiken arvostelun ravinteitten hyödyntämisen suhteen. Karjanlantaan ei ole kannattanut satsata, vaan siitä on EU:ssa tullut taloudellinen taakka.
1980-luvulla oli vielä yleisesti hyväksytty näkemys, että karjanlannan levitys- ja käyttökustannukset menevät päikseen ravinnehyödyn ja sadonlisäyksen kanssa. Nykyisin maataloustuotteiden hinta on tehty tuen avulla niin alhaiseksi, että tarvittaisiin valtava sadonlisä kattamaan karjanlannan käytöstä aiheutuvat kustannukset.
Brysselin ratkaisu siitä, että karjanlannan vastaanottosopimukset ovat laittomia, on pöyristyttävä tulkinta tilanteesta.”
”Ei ole kysymys muusta kuin omasta elintasosta tinkimisestä. Pitää olla valmis vähentämään omaa kulutusta. Kulutus aiheuttaa ympäristöongelmia ja on suorassa suhteessa siihen, mitä tavarat maksavat. Jos ruoka maksaisi selvästi enemmän, se tuotettaisiin eri tavalla ja kulutus ohjautuisi ympäristöä säästävämpiin tuotteisiin.
Maapallon globaali kokonaiskulutus ylittää moninkertaisesti uusiutuvien resurssien kyvyn tuottaa hyödykkeitä. Me kulutamme nyt varastoituja tuotteita ja tuotantopanoksia, joista tärkein on varastoitunut energia.
Ympäristökuormituksen suhteen luomu on selkeästi askel oikeaan suuntaan.”
”Niin kauan kuin ministeriön motto on, että luomua edistetään markkinoiden ehdoilla, linja on suurta itsepetosta.”
Luomun viemää
MTT:ssä on meneillään tutkimus, jossa verrataan luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon viljelykiertojen vesistökuormitusta ja satotasoa Jokioisissa ja Toholammilla. Meneillään on Jokioisissa kahdeksas ja Toholammilla kahdestoista vuosi, ja tutkimus valmistunee vuonna 2010.
Professori Eila Turtolan mukaan tutkimuksessa on päästy Toholammilla luomukotieläintilan viljelykierrossa hyviin satoihin biologisen typensidonnan ja karjanlannan avulla. Sen sijaan luomukasvinviljelytiloja kuvaavissa viljelykierroissa sato on jäänyt selvästi heikommaksi. Käytännön tiloilla karjanlannan vastaanotto voi täydentää biologista typensidontaa ja nostaa satotasoja.
Turtola pitää luomun periaatteita erittäin käyttökelpoisina kaikille: lannan käyttöä pitäisi lisätä ja lannoitteiden vähentää. Nurmikiertojen lisääminen vaikuttaisi positiivisesti maan rakenteeseen.
Turtola uskoo, että Suomen nykyisellä peltoalalla voitaisiin luomuna tuottaa ruoka kaikille suomalaisille etenkin, jos samalla muutettaisiin ruokavaliota niin, että kotieläintuotteiden osuus vähenisi ja kasvikunnan tuotteiden lisääntyisi. ”Se olisi hyvä sekä luonnolle että meille ihmisille.”
”Jokseenkin nykyisellä peltoalalla luomuna saavutettaisiin maatalouden kokonaistuotos, joka vastaa nykyistä ravinnontarvetta.”
Kainuun harmas on uhanalainen lammasrotu, josta saa alkuperäiskarjatukea.
Juntulan luomutila Kajaanissa tuottaa ja välittää luomutuotteita nettikaupan välityksellä. Tilaa pyörittävät Markku ja Annikki Suuriniemi ja nuoripari Pasi ja Minna Suuriniemi. Parikymmentä vuotta sitten Kajaaniin paluumuuttaneelle perheelle luomu oli ideologinen valinta, sillä vieressä on pohjavesipumppaamo.
”Kummallakaan ei ollut maatalouskoulutusta, ja kuviteltiin alussa, että mönkijällähän ne pellot hoidetaan”, Markku Suuriniemi naurahtaa. Tilan 25 hehtaaria ovat luomuviljalla ja puutarha täynnä marjapensaita. Kaikki tuotteet jalostetaan. ”Yhtään murua ei tilalta lähde, jos siinä ei ole rukkasen kuvaa kyljessä”, Annikki Suuriniemi vakuuttaa.
Pienen kainuulaistilan ratkaisu on tuottaa luonnonmukaisesti, mutta myydä tuotteet tavanomaisina eli ilman virallisia luomumerkkejä.
”Juntulan luomutilan nimellä mennään. Jos se ei kelpaa, niin sitten ei.”
Luomumerkeistä luovuttiin kalliin järjestelmän takia, joka emännän mielestä syrjii pientä tuottajaa. ”Evira tarkastaa luomujalosteet tuotekohtaisesti. Yhteen tuotteeseen menee päivä ja tarkastus maksaa 70 euroa ja alvit päälle alkavalta tunnilta. Kun tuotteita on 150, niin itku tulee. Pienille pitäisi olla pienten säännöt.”
Juntula pakastaa tuotteensa itse, sillä tila koki olevansa hiekkaa isojen pakastamojen rattaissa. Se ostaa luomumarjat suoraan poimijoilta ja tuottaa osan itse.
Uuteen marjamysliinsä Juntula panee 35 prosenttia marjaa, mutta mysliä ei saa myydä luomuna, koska marjoja poimiva bosnialainen perhe ei kielivaikeuksien takia ole pystynyt hankkimaan luomupoimijan todistusta. Emännän mielestä tämäkin on niuhottamista. Kamppailu kauppapaikoista sai Juntulan perustamaan nettikaupan. Rekisterissä on 11 000 asiakasta. Tuotteiden hyvä maine kiirii. Juntulan tuotteita löytyy marketeistakin, mutta kauppaan pyrkimisestä on karvaita kokemuksia.
”Meidän muromme eivät päässeet tamperelaisen Prisman lähiruokahyllyyn, sillä ne eivät heidän mielestään ole lähiruokaa. Sveitsiläistä Alpen-mysliä kyllä myydään. Eikö lähiruoka voisi olla yhtä kuin suomalainen ruoka?”
Luomun viemää
Myytävänä oleva luopumistukitila itärajan pinnassa Tohmajärven Värtsilässä sai Juha Moisasen ja Anne Sulosen kymmenen vuotta sitten muuttamaan Helsingistä maalle. Kuusi vuotta viljelemättä olleilla pelloilla oli luonnollista aloittaa luomuviljely.
”Se vain oli ajatuksena hyvä. En nähnyt muuta vaihtoehtoa”, Anne Sulonen pohtii. Hän kannattaa luomuviljelyä, mutta korostaa myös järjen käyttöä. Mieluummin hän esimerkiksi ostaa kotimaisia marjoja kuin afrikkalaisen luomubanaanin. Lähiruokaa kannattaa suosia siinä missä luomuakin.
Koska kummallakaan ei ole maataloustaustaa, pariskunta ei voi kokemuksesta verrata luomua tavanomaiseen viljelyyn. ”Voimme vain lukea lehdestä, miten tavanomaisessa viljelyssä lannoitteet ovat kallistuneet.”
Tilan 23 hehtaarin pellot kasvavat rehua 82 uuhelle ja karitsoille eli yhteensä 280 lampaalle. Pelloilla kasvaa myös luomuvalkosipulia 15–20 aarilla, joka tuottaa 400–500 kiloa syksyssä.
Perheen tulot tulevat monesta lähteestä. Lammasrotuna on Kainuun Harmas, joten siihen saa alkuperäisrotutuen. Viisi hehtaaria on perinnebiotooppia, johon saa maisemanhoitotukea. Lampaista myydään lihan lisäksi villat ja taljat ja valkosipulia myydään markkinoilla. Lisäksi Anne Sulonen kasvattaa luomukukkia.
”Kyllä tämä meidän viisihenkisen perheemme elättää, mutta on myös ihmisestä kiinni, miten paljon kuluttaa. Ei tässä työtunteja lasketa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
