Lukijalta: Perunapappi Axel Laurell opetti suomalaiset syömään perunaa

Perunapappi Axell Laurell opetti jo 1700-luvulla, että peruna on monipuolinen ravintokasvi. Hän kirjoitti myös perunanviljelyoppaan, jossa rahvstakin kehotettiin keittämään perunoita. Kuva: Carolina Husu

Perunoita viljeltiin Suomessa ensimmäisen kerran Fagervikin kartanossa Inkoossa, kun saksalaiset peltisepät toivat niitä mukanansa Saksasta 1730-luvulla. Tämän jälkeen peruna lähti leviämään talonpoikien keskuuteen maan etelä- ja länsiosissa Pommerin sodasta (1757 - 1762) palanneiden ruotusotamiesten tuodessa perunoita repussansa.

Ongelmana 1800-luvulle asti oli, etteivät viljelijät aina tienneet, tuliko kasvista syödä varsi, mukulat vai kukat. Kokemattomille perunansyöjille vihertyneet perunat aiheuttivat vatsanväänteitä. Aluksi peruna jauhettiin jauhoksi ja käytettiin leipiin. Tämä oli kuitenkin työläs tapa hyödyntää perunaa pääasiallisena ravintona. Ongelmana oli myös, että ruotusotamiehet olivat panneet nopeasti merkille perunan viinanpolttomahdollisuudet.

Suomen perunapapiksikin kutsuttu Asikkalan seurakunnan kappalainen, Axel Laurell (1715 - 1790), oli tyypillinen 1700-luvun valistuspappi, joka harjoitti papin toimensa ohessa niin lääkärin kuin maanviljelyksen virkaa. Perunan ehkäpä tunnetuin puolestapuhuja Suomessa saarnasi kirkossa perunan monista hyvistä ominaisuuksista.

Ajalle tyypillisen valistuspapin kiinnostus kohdistui ennen kaikkea maatalouteen. Tätä kautta hän oli havainnut perunan oivalliset ominaisuudet kansan ravitsemuksen parantajana ja monipuolistajana. Hän oli hankkinut tietoa ensimmäisistä perunanviljelijöistä ja heidän ongelmistaan. Axel Laurellin myötä perunanviljely levisi Asikkalasta kaikkiin naapuripitäjiin ja Laurellista tuli tunnettu koko valtakunnassa.

Axel Laurell aloitti koulunkäyntinsä Helsingin triviaalikoulussa jatkaen sen jälkeen Porvoon lukiossa. Hän valmistui ylioppilaaksi Turussa 1738, ja hänet kirjattiin Turun yliopistoon matrikkelin mukaan nimellä Laurell Axelius Tavast.

Asikkalaan Laurell saapui armovuodensaarnaajaksi viisi vuotta myöhemmin. Seurakunnissa oli tapana, että papin leski sai asua pappilassa vuoden ajan miehensä kuolemasta. Armovuoden ajan edesmenneen papin tehtäviä hoiti armovuoden saarnaaja. Axel Laurell jäi Asikkalaan, kun hänestä tuli seurakunnan kappalainen vuonna 1744.

Perunanviljelyn intomielinen puolestapuhuja Laurell viljeli maatilallaan vuodesta 1750 lähtien ensin ruskeaa perunalajiketta. Kymmenen vuotta myöhemmin hän sai uuden lajikkeen maaherra Anders Johan Nordenskiöldin välityksellä. ”Yxi Englannin maan asuja” oli näet kutsunut Axelin laivalleen ”rawitseman itziänsä siellä kellaisilla Maanpääronilla”.

Maaherran kokeiltua tätä satoisaa keltaista perunalajiketta menestyksellisesti Mäntsälän kartanossaan, toimitti hän sitä myös Laurellille, joka puhui perunanviljelyksestä alinomaa siellä, missä vain väkeä oli koolla.

Laurell kirjoitti perunanviljelyoppaan, joka painettiin Kustaa III:n käskystä 1773. Ohjeet oli tarkoitettu ennen muuta säätyläisille, mutta rahvastakin kehotettiin keittämään perunoita. Kuorineen keitettyjä ”kokoperunoita” syötiin kylminä tai lämpiminä suolakalan, pelkän suolan tai suolaveden kanssa samaan tapaan kuin nauriita. Niitä kypsennettiin myös uunissa, tuhkaan peitettynä sekä kuumennetuilla kivillä vuoratussa kuopassa hauduttamalla.

Laurellin mielestä peruna oli tärkeää ravintoa katovuosien sattuessa: "Talonpoikainen väki itze taitais suurest osasta elättä itzens Potateilla." Perunapropagandan alkuvaiheessa valtiovalta näki katovuosien varalta perunoissa tärkeän korvikkeen leivälle. Koska kahvi ja tupakka olivat tuontitavaroita, korostettiin, että perunasta voisi valmistaa ”kahviakin”, sillä perunanlehdet soveltuivat tupakan korvikkeeksi.

Laurell kehui, miten perunasta sai jopa kymmenkertaisen sadon. Peruna kohensikin kansan ravitsemustilaa edesauttaen väkiluvun voimakasta kasvua 1700-luvun lopulta lähtien.

Laurell oli työssään törmännyt suureen lapsikuolleisuusilmiöön. Hän olikin erityisen kiinnostunut lapsikuolleisuuden vähentämisestä ja lasten ravitsemustilanteen kohentamisesta perunoilla, lapsille sopivilla perunapuuroilla sekä laatikoilla.

Laurell opetti, että peruna esti monta tautia, eikä niin moni kasvavassa iässä oleva lapsi kuolisi turhaan. Hän kirjoitti, että jos lasten edessä olisi vati täynnä maapäärynöitä, he kasvaisivat voimakkaammaksi, nopsemmaksi ja vahvemmaksi väeksi.

Ohjeita perunan kylvämiseksi on luettavissa Axel Laurellin oppaassa Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa vuodelta 1773.

Tuula Vuolle-Selki

FT, tietokirjailija