Terveisiä Kirkkonummelta, VR

Valtion rautateiden toiminta on meillä Kirkkonummella ollut viime vuosina melkoinen farssi. Toiset kutsuisivat tapahtunutta ehkä tragediaksi, mutta kai täällä taajamassa pitää olla tyytyväinen, kun kaikki junat eivät paina vastedes aseman ohi, kuten on käynyt kymmenissä pienemmissä kylissä.

Ensin lähtivät aseman lipunmyyntipalvelut kolmisen vuotta sitten VR:n organisaatiouudistuksessa. Kilpailu kiristyy joukkoliikenteessä, kerrottiin, ja eihän kukaan niitä lippuja asemalta enää osta. No ei osta enää.

Seuraava isku oli, kun kaukojunat Turkuun lakkasivat pysähtymästä Kirkkonummella paria vuoroa lukuun ottamatta. Kätevä tapa säästää pari minuuttia matka-ajassa – ei tosin niiden mielestä, joiden työ- tai koulumatka suuntautuu Helsingin sijaan länteen.

Viimeisimpänä loppui lipunmyynti lähijunissa. Tähän VR:llä valmistauduttiin tosin hyvissä ajoin kiskomalla Kirkkonummen aseman ainoa lippuautomaatti irti.

Tällä hetkellä ei junaan siis ole asiaa, jos kortti on lataamatta eikä aseman Ärrä satu olemaan auki. Yksittäislippujen ostajat taitavat hekin tuoda vain hiekkaa junan lattialle.

Konduktöörit auttavat kuulemma nykyään asiakaspalveluasioissa. On se kuitenkin kumma juttu, miten koin lippujen myynnin parempana palveluna kuin niiden joka-aamuisen tarkistamisen.

Turha siitä konnareita on tietenkään syyttää. Ei heilläkään hauskaa ole, kun työtehtävät vaihtuivat lippujen myymisestä halukkaille joka ikisen lipun syynäämiseen jokaisessa lähijunassa.

Kerran olen nähnyt, kun konnari löysi liputtoman matkustajan. Häntä pyydettiin kauniisti ostamaan lippu seuraavalla kertaa. Mitä siinä muutakaan tekisi? Pysäytetään juna ja soitetaan poliisit?

On tosin helppo uskoa, että vastaan tulee tarkistustehtävissä usein hankalampiakin tapauksia.

Puskaradio kertoo, että lähijunien konduktöörejä on ennätysmäärin sairaslomilla, kun uudet tehtävät aiheuttavat ahdistusta. Ei kai kukaan halua työkseen kiusata kanssaihmisiä.

En minä sitäkään toivo, että VR antaa konnareille potkut. Jotain tekemistä heille pitäisi kuitenkin keksiä. Miten olisi esimerkiksi järjestysvalvojan koulutus ja valtuudet, jotta häiriköt saataisiin junasta ilman vartiointiliikkeen kutsumista?

Valitettavasti VR vaikuttaa seuraavan tuttua kaavaa julkisella sektorilla ja liikelaitoksissa. Palveluita on vaikea säilyttää, kun kaikkialta on pakko leikata. Se on sitä vastuullista taloudenpitoa.

Seuraavaksi laatu kärsii ja valituksiin ei vastata, kunnes asiakkaatkin huutavat yksityisiä tuottajia. Olisihan mikä tahansa parempaa kuin nykytila.

Surullisena luin toukokuussa Simo Rallin kolumnia Kantrissa. Simo kaipasi jo kovasti sote-uudistusta Teuvalle, koska ei se tilannetta ainakaan huonompaan suuntaan muuttaisi.

Vaihtoehdottomuus on voimakasta retoriikkaa mutta vaarallinen polku. Hyppy tuntemattomaan ei aina paranna tilannetta, ja joitakin uudistuksia on vaikea perua. Niin on sotenkin kanssa varoiteltu.

Kai minua voi sitten kutsua konservatiiviksi, kun toivon pieniä parannuksia kokonaisuudistusten sijaan – varsinkin silloin, kun ne myydään ainoana vaihtoehtona.

Tarkennus 25.7. klo 10.45: Päätös Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymän eli HSL-alueen lähijunien lipunmyynnin lopettamisesta oli HSL:n vuonna 2014 tekemä. Tämän seurauksena VR päätti lopettaa lipunmyynnin myös HSL-alueen ulkopuolisessa lähijunaliikenteessä, jotta lippujärjestelmä ei muuttuisi kesken matkaa. Konduktöörien uusi toimenkuva HSL-liikenteessä on VR:n ja HSL:n yhdessä sopima.