Lapin metsissä on tapahtunut kasvun ihme

Lapissa oli mittavia savotoita yli 100 vuotta sitten. Puun­hankinnan koneellistaminen oli jo tuolloin tarpeen. Kemi-­yhtiön metsäpäällikkö Hugo Sandberg eli Iso-Samperi hankki Amerikasta tela-­alustaiset veturit savotoille.

Kaksi 16 tonnin (100 hevosvoiman) höyryveturia kuljetti puuta Nuorttijoen suunnalla liki itärajaa. Veturi kulki 30–50 kilometriä päivässä tieuraa pitkin ja kuljetti kerrallaan 400–600 tukkia Kemijoen varteen. Veturiprojekti päättyi osin maailmansodan takia.

Metsänhoitaja Sandberg lopetti myös metsätyömiesten juopottelun savotoilla, mikä oli eräänlainen ensiaskel sosiaalisesti kestävään metsä­talouteen.

Vuonna 1944 saksalaiset haittasivat Lapin puun­kuljetuksia ja matkailua muun muassa siltoja tuhoamalla ja Pallastunturin hotellin räjäyttämällä. Raskaissa alue­luovutuksissa silloinen Neuvostoliitto sai Lapista 1,3 miljoonaa metsähehtaaria.

Nykyään Lapissa on metsä­talousmaata tunturit huomioiden 9,1 miljoonaa hehtaaria, josta valtio omistaa 6,3 miljoonaa hehtaaria. Lapin olot ovat ankarat metsien kasvulle ja uudistamiselle, joskin vahvaa vuotuista ilmastovaihtelua ilmenee.

Aikanaan suojametsälaki turvasi pohjoisen metsiä ja metsänrajaa. Nykyinen metsälaki sisältää nämä asiat.

Vielä 1950-luvulla puuston keskitilavuus oli Lapissa 45 kuutiometriä hehtaarilla ja vuotuinen hehtaarikeskikasvu kuutio.

Tohtori Gustaf Sirén aktivoi paksusammalkuusikoiden uudistamisen männiköiksi. Vajaatuottoisiin metsiin ilmestyivät myös Osaran aukeat Metsähallituksen pääjohtajan N.A. Osaran mukaan. Jopa yli 20 000 hehtaarin hakkuu­aukko oli Pudasjärven kunnan pohjoisosassa.

Valtakunnan metsien inventointitulosten (VM 11) mukaan 2010-luvun alussa Lapissa metsämaan puuston keskitilavuus oli 70 kuutiota hehtaarilla. Vertailun vuoksi se oli Etelä-Pohjanmaalla 110 kuutiota. Puuston keskimääräiset vuosikasvut olivat vastaavasti 2,0 ja 4,8 kuutiota hehtaari.

Lapissa metsäntutkimuksella on ollut tärkeä rooli alueen metsätalouden vahvistamisessa. Metsäntutkimus­laitoksen Rovaniemen tutkimus­asema (nykyinen Luke) sivupisteineen on tutkinut ansiokkaasti metsän­uudistamista, metsäraja­kysymyksiä, monikäyttöä ja ilmastonmuutosta.

Ennen Metla hallitsi luonnon- ja kansallispuistoja, jotka nykyisin kuuluvat Metsä­hallituksen hallintaan.

Vuonna 2014 edesmennyt professori Eljas Pohtila oli aikanaan muun muassa Rova­niemen tutkimusaseman johtaja, Lapin piirimetsä­lautakunnan päämetsän­hoitaja, Metsätehon toimitus­johtaja ja lopulta Metlan ylijohtaja. Eljas Pohtila lähensi tutkimusta ja käytäntöä ansiokkaasti.

Saamelaisten olojen ja porotalouden edellytysten turvaaminen sekä metsien moni­käytön ekonomia ovat omat erityiskysymyksensä.

Professori Olli Saastamoisen kertoi maiseman optioarvon käsitteestä, jonka mukaan saksalaiselle tai helsinkiläiselle riittää, jotta Lapissa on suojeltuja metsämaisemia, vaikkei siellä koskaan kävisikään.

Osalle ympäristöväestä ei ole helppoa myöntää, jotta metsänhoitajat perustivat ensimmäisiä suojelualueitamme.

Vuoden 2008 lopussa Metlan mukaan suojeltujen ja rajoitetun käytön metsä- ja kitu­maiden osuus oli Lapissa yli 30 prosenttia ja Etelä-­Pohjanmaalla neljä prosenttia. Lapissa on puhtaita kalavesiä, hyviä mustikkamaita ja hillasoita.

Ilmaston lämmetessä puuston kasvuolot paranevat Lapissa. Ilmastonmuutos voi tuoda tullessaan kuitenkin myrskyjä ja nopeita säävaihteluita. Hyönteis- ja sienituhot voivat yleistyä myrskyjen jälkeen.

Puuta siis Lapissa riittää, mikäli perusmetsänhoitoa ei unohdeta. Uudet tehdas­investoinnit toisivat Lappiin lisää kantorahatuloja ja aluetaloushyötyjä muut metsien käyttömuodot ja kestävä kehitys huomioiden. Esillä on ollut muun muassa Kemijärven ja Kemin seutujen biojalostamot.

Julkisen puurakentamisen ja puuenergian käytön kasvu toisivat lisää elinvoimaa Lappiin. Julkisuudessa esitetty Jäämeren rata vahvistaisi myös pohjoisen Suomen metsäsektoria yhdessä paikallis- ja metsäautoteiden kanssa.

Lapin metsien kasvun ihme arktisissa oloissa on tutkimuksen ja käytännön vankan yhteistyön tulos.

Mikäli alueen eri elinkeinot toimivat hyvässä yhteistyössä ja uudet tehdasinvestoinnit toteutuvat, puun kysynnän kasvu nostanee Lapin kantohintoja. Tällöin maaseutu ja Lapin kansa pääsevät nykyistä paremmille osingoille moni­tavoitteisen metsäbiotalouden markkinoilla.