Lisäävätkö vieraslajit luonnon monimuotoisuutta?

Nykyään puhutaan vierasperäisten kasvilajien vahingollisuudesta maamme alkuperäislajeille. Vahingollisina pidetään nopeasti leviäviä lajeja, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa hyötykasviviljelylle tai ovat muutoin haitaksi ihmisille tai eläimille.

Pitäisikö meidän kuitenkin nähdä käynnissä oleva muutos osana luonnon monimuotoisuutta, joka etenee luonnon ehdoilla, ei ihmisten normitusten mukaisesti?

Maailman eläin- ja kasvikunta on sopeutunut kulloiseenkin maapallon ilmasto- ja ravintotalouteen, josta meitä opettaa Darwinin laki luonnonvalinnasta. Ihmisen noustua luomakunnan herraksi luotiin käsitteet hyödyllisistä kasvi- ja eläinlajeista. Uusimmilla ihmisen kehittämällä rodun- ja kasvinjalostuksella lisättiin ihmiselle sopivien lajikkeiden määrää.

Moni luonnonvarainen laji teki tilaa uudelle tulokkaalle. Myös ihmisen egoistinen elämäntapa on koitunut monen lajin turmioksi. Luonto voi kuitenkin olla yllätyksellinen ja noudattaa tuota vahvemman periaatetta, josta meidänkin luontomme muutoksessa on kysymys.

Herää jopa ajatus siitä, että emme taida sittenkään olla se maailman vahvin luontokappale, jolla olisi ikuisen elämän avaimet, vaikka siihen kaikin kehityskeinoin pyrimme. Geenistömme on niin monimutkainen ja hengissä pysyäksemme tarvitsemme paljon enemmän ravintoa sekä sopivat olosuhteet verrattuna moneen yksikertaisempaan eliöön tai kasviin.

On jopa todisteita siitä, että ympäristökatastrofin ja ydintuhon jäljiltä moni luotokappale toipuu ja jatkaa elämää siinä missä ihmislajin elämä sammuu. Yhden teorian mukaan siitepölyallergian syynä on liian hygieeninen elämäntapa.

Olemme loitontuneet luonnosta, mikä näkyy elimistömme reagoinnissa. Olemme samalla vaikuttaneet vahingollisesti luontoon ja ympäristöömme. Siitä olemme maksamassa kovan hinnan kiihtyvän ilmastonmuutoksen muodossa. Osalle ihmiskuntaa nykyinen elinympäristö muuttuu elinkelvottomiksi. Siinä maailmassa hengissä selviäminen on taitolaji, johon vain vahvimmat lajit pystyvät.