Vedä henkeä kiireisen vuoden päätteeksi

Vuosi on jälleen kiertymässä kohti loppuaan. Me valmistaudumme siihen kukin tavallamme: siivoten, hääräten, koristellen, tunnelmoiden ja muistellenkin.

Vuoden loppuun sijoittuva juhlakausi on välttämätön. Tarvitsemme virstanpylväitä, joiden avulla kykenemme hahmottamaan vuosien kiertokulkua.

Aikaan ennen joulua muinaiset suomalaiset huipensivat vuodenkiertonsa aiemmin syksyllä vietettävään sadonkorjuujuhlaan eli kekriin.

Sitä seurasi parin viikon mittainen jakoaika, jolla tasattiin aurinkovuoden ja kuuvuoden välistä erotusta. Se oli pyhää aikaa vanhan ja uuden vuoden välissä, täynnä enteitä ja taikoja, joilla menneen vuoden onnea yritettiin siirtää seuraavaan vuoteen.

Jakoaikana ”rajat näkyvän ja näkymättömän maailman välillä olivat ohuimmillaan”, kuten Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekri.fi -sivuilla kerrotaan.

Haltiat ja esi-isät olivat liikkeellä. Siksi oli tärkeää viettää hiljaiseloa ja välttää suuria urakoita ja meluisia tai sotkuisia töitä. Jakoaika ­merkitsi siis sekä ruumiin että mielen lepoa, jäähyväisiä menneelle ja uuden odotusta.

Vielä sata vuotta sitten palvelusväen vapaaviikkokin sijoitettiin vanhaan jakoaikaan eli tuolloin jo pyhäinpäiväksi muuttuneen kekrin jälkeen.

Viimeistään silloin palvelusväki oli tehnyt päätöksensä, jatkaako samassa palveluspaikassa vai siirtyykö uuteen taloon. Moni piikana ja renkinä koko vuoden raatanut pääsi vasta friiviikolla tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan.

Ei ihme, että tuo irtoviikoksi, römppäviikoksi, runtuviikoksi tai kissaviikoksikin kutsuttu aika kului helposti joutilaisuudessa ja ilonpidossa, kun palveluspaikka oli varustanut varsinkin pestiä jatkavat työntekijänsä mahdollisimman runsain eväin.

Nykyajan kiireisessä elämänrytmissä parin viikon hiljaiselolle olisi myös käyttöä.

Periaatteessa meilläkin on toki mahdollisuus hiljentyä joulun ja loppiaisen välillä pariksi viikoksi viettämään jakoaikaa, mutta tuskin on joulukinkun jämät syöty pitsaan tai pastakastikkeeseen kätkettyinä, kun jo ryntäämme jonottamaan raketteja ja suunnittelemaan uudenvuoden viettoa.

Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt vetää henkeä kiireisen työvuoden jälkeen ja rauhoittua oikein kunnolla ennen tulevan vuoden haasteita.

Tämä on viimeinen kolumnini Kantrin palstoilla. Kiitos lämpimästä palautteesta, josta olen saanut nauttia näiden vuosien mittaan yllättävissäkin tilanteissa.

Levollista joulua ja toiveikasta uuden odotusta kaikille lukijoille!