Luontokuva ei paljasta kaikkea
Sari Penttinen: Luuläjät kasvavat korkoa korolle ja tantereet tallaantuvat.21.8.201702:00
Laskeva ilta-aurinko värjää suomaiseman kellertäväksi. Suon laidalla seisova ruskea karhu tuntuu tuijottavan suoraan kohti, kuvan tarkennus on onnistunut erinomaisesti. Samassa kuvasarjassa karhun seuraan liittyy susi. Välillä kuvaaja on tarkentanut suteen ja välillä karhuun, suden lisäksi kuvissa näkyy korppi.
Onnistuneet luontokuvat saavat ihmiset haukkomaan henkeään ihastuksesta. Luonto on herkkä ja kaunis, mutta se on myös todella rujo ja ruma. Valitettavasti näiden herkkien ja kauniiden kuvien saamiseksi jotkut jättävät jälkeensä todella rujoja ja rumia jälkiä maastoon. Oikein tarkkaan kun katsoo joitain haaskaruokintapaikoilla otettuja luontokuvia, huomaa miten kuluneita kuvaustantereet ovat.
Maa- ja metsätalousministeriö on muuttamassa metsästyslakia niin, että suurpetojen houkutteluun tarkoitettuja haaskoja saisivat lainmuutoksen jälkeen pitää vain luontomatkailu- ja katseluyrittäjät.
Muutos heittäisi harmaalla alueella puuhastelevat haaskanpitäjät selvästi kielletylle alueelle. Enää ei onnistuisi niin sanotun kettuhaaskan pito, jonka tosiasiallisena tarkoituksena on houkutella suurpetoja riistakameran ulottuville. Joissain tapauksissa on jopa tavoitteena vaikuttaa karhun metsästykseen, toiminnan luvattomuudesta huolimatta.
Haaskanpidosta ja sen vaikutuksista suurpetojen käyttäytymiseen voi jokainen olla mitä mieltä haluaa. Tutkittua tietoa eläinten käyttäytymisestä ja oppimisesta on saatavilla, niiden perusteella voitaneen jotain suuntaviivoja vetää. Jos tarkastellaan vain ministeriön tahtotilaa, eli halua sallia haaskanpito mutta rajata se vain yrittäjille, mielessä on muutama toive.
Toivottavasti lakimuutoksen myötä luontomatkailu- ja katseluyrittäjyyteen liittyvän toiminnan valvonta ja sanktiointi jämäköityvät. Alalla kuin alalla yrittäjiä on moneen lähtöön, toiset tekevät hommat viimeisen päälle ja toiset menevät sieltä, missä aita on matalin.
Katseluyrittäjä, joka ei jaksa kurkotella kovin korkealle, sitoo sianruhoja maapuihin avosuolle tai vesistön äärelle piittaamatta ohjeista, jotka kieltävät haaskan sijoittamisen vesistön äärelle. Luuläjät kasvavat korkoa korolle ja tantereet tallaantuvat. Mutta eihän tämä sotku kuvissa näy, aina voi rajata, kunhan sen suurpedon saa taltioitua muistikortille.
Yrittäjä, joka tekee hommat viimeisen päälle, suunnittelee houkutteluruokinnan niin, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Hän ei välttämättä käytä ollenkaan eläinten ruhoja, joista väistämättä kertyy luujätettä, vaan käyttää esimerkiksi koiranmuonaa. Millä hän erottuu markkinoinnissa muista?…
Olisi hienoa, jos olisi olemassa laatujärjestelmä, jonka perusteella yrittäjä voisi osoittaa oman toimintansa laadun. Jotain Oivahymyn tapaista. Kaikkein maireimman hymyn saisi yrittäjä, jonka ruokintapaikat olisivat ohjeen mukaisissa paikoissa ja siistejä.
Valveutunut luontokuvaaja myös ilmoittaisi millaisessa paikassa on kuvansa käynyt ottamassa. Jos kyseessä olisi haaskaruokintapaikoilla kuvatut kuvat, hän kertoisi millainen on paikan Oivahymy.
Kaikkein häikäisevimmän hymyn ansaitsisi kuitenkin sellaisen kuvaajan kuvat, joka on taltioitunut palan ihan aitoa luontoa. Ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ei sattuman ansiosta, vaan luonnon tuntemuksensa ansiosta.
Luontomatkailu on nouseva trendi. Hyvä niin, mutta olkaa alan yrittäjät etulinjassa hoitamassa omia asioitanne niin, että kukaan alan yrittäjistä ei pääsisi likaamaan pesää tai luontoa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
