Koivukuitu taipuu mekoksi
Kotimaisesta koivukuidusta valmistettu Allu-mekko näyttää suuntaa tulevaisuuden tekstiilikeksinnöille. Se on prototyyppi, mutta jotain vastaavaa voi olla tuotannossa muutaman vuoden sisällä.
TEKSTI: Reetta Pilhjerta Kuvitus: Jarkko Sirkiä
Viime vuoden maaliskuussa Marimekon muotinäytöksessä nähtiin jotain ihan uutta. Allu-mekko ei ehkä kohahduttanut muotimaailmaa, mutta sekä tekstiili- että selluteollisuudelle Allu on lupaus tulevasta.
Allu on tehty suomalaisesta koivukuidusta. Se pohjautuu uudenlaiseen selluloosakuitukeksintöön, Ioncell-menetelmään.
Pehmeästi hohtavan Ioncell-kuidun raaka-aineena käytetään kotimaista liukoselluloosaa. Lupaava keksintö voittaa vahvuudessa aiemmat selluloosapohjaiset kuidut, viskoosin ja myös puuvillan.
Allu syntyi yhteistyöstä
Ioncell-kuitu syntyi huippututkimuksen ja yritysyhteistyön tuloksena. Taustalla on suomalaista biotalouden tutkimusta koordinoiva FIBIC ja sen FuBio Cellulose -ohjelma. Mukana on ollut sekä Aalto-yliopiston että Helsingin yliopiston tutkijoita.
Kotimaisesta koivukuidusta valmistettu Allu-mekko on Marimekolle suuri ylpeydenaihe. Marimekon yhteiskuntavastuupäällikön Anna-Leena Tepon mukaan oli tärkeää, että Marimekko pääsi osallistumaan Aalto-yliopiston kuituinnovaatioihin liittyvään kehitystyöhön jo varhaisessa vaiheessa.
”Tutustuttuamme selluloosakuituinnovaatioon FIBICin järjestämässä tilaisuudessa syksyllä 2013, otimme oitis yhteyttä menetelmän kehittäjiin”, Teppo kertoo.
”Valmistusmenetelmän on kehittänyt Aalto-yliopiston professorin Herbert Sixtan tutkimusryhmä. Ja se perustuu Helsingin yliopistossa professori Ilkka Kilpeläisen johdolla kehitettyihin ionisiin liuottimiin.”
Yhteistyön tuloksena syntyi Ioncell-kuidusta valmistettu mekko, joka ristittiin Alluksi.
Teknologia kehittyy
FuBio Cellulose -ohjelman ohjelmapäällikkö Anna Suurnäkki on hyvin tyytyväinen eri tahojen yhteistyöhön.
”Tämä tutkimus on hyvä esimerkki FIBIC:ssä ohjelmien onnistumisesta. Yhdistämällä eri organisaatioiden osaamiset voidaan hyvästä ideasta saada aikaan uusia kaupallisesti hyödynnettäviä tuloksia, jotka avaavat markkinoita suomalaiselle teollisuudelle”, hän toteaa .
”Helsingin yliopistossa löydettiin oikeanlainen ioninen liuotin, jota voidaan käyttää selluloosan liuottamiseen ja kehräämiseen tekstiilikuiduksi.”
Aalto-yliopistossa kehitettiin ioniseen liuottimeen pohjautuva Ioncell-kuidunvetoprosessi, jolla liukosellusta saadaan kehrättyä kuitua. Uudella menetelmällä saadun kuidun etuna on lujuus.
Sen lisäksi ohjelmassa parannettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa aiemmin kehitettyä vesipohjaista selluloosan liuotus- ja kuidunvetomenetelmää.
”Tampereella kehitetty vesipohjainen BioCelSol-menetelmä olisi jo nyt valmis testattavaksi teolliseen käyttöön. Siinä on vähemmän vaiheita kuin perinteisessä viskoosiprosessissa ja se on huomattavasti ympäristöystävällisempi”, Suurnäkki kertoo.
Marimekon soveltamat ionisilla liuottimilla valmistetut kuidut ovat vielä kauempana kehityskaaressaan, mutta Suurnäkin mukaan materiaalissa on mahdollisuuksia.
”Seuraava haaste on, miten päästään laboratorio-oloista suurempaan mittakaavaan.”
Tutkimustyö jatkuu. Suurnäkin mukaan Allu-mekon kaltaisia tekstiilejä voisi olla laajemmin saatavilla jo vajaan kymmenen vuoden päästä.
”Nyt olisi valtavan hyvä tilaisuus kehittää ympäristöystävällistä tekstiiliteollisuutta Suomessa.”
Valttina ympäristöystävällisyys
Myös Marimekon Anna-Leena Teppo uskoo, että tulevaisuudessa selluloosapohjaiset tekstiilit voisivat korvata osan puuvillasta ja nyt markkinoita hallitsevista öljypohjaisista tekokuiduista, kuten polyesteristä.
Molempien tuotantoon liittyy paljon ympäristöongelmia, joten puupohjaiselle, ympäristöystävälliselle kuidulle olisi tekstiiliteollisuudessa suuri kysyntä.
”Ioncell-kuitu on vahvempaa kuin puuvilla ja viskoosi, ja se hohtaa kauniisti ja tuntuu miellyttävältä”, Teppo kuvailee.
”Seuraamme tiiviisti materiaalien tuotekehitystä voidaksemme tarjota uudenlaisia ja myös ekologisempia materiaalivaihtoehtoja asiakkaillemme”, Teppo kertoo.
Selluloosakuiduista valmistetut tekstiilit voidaan kierrättää, ja niitä voidaan valmistaa kunkin tilaajan tarpeiden mukaisesti. Ympäristöystävälliset tekstiilit vastaisivat tiedostavan kuluttajan tarpeisiin.
Tepon haave on, että uutta teknologiaa pääsisi käyttämään niin pian kuin mahdollista Marimekon mallistoissa. Uuden teknologian kehittäminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä.
”Jos kaikki etenee hyvin, kuitua voidaan tutkimusryhmän arvion mukaan tuottaa teollisessa mittakaavassa 3–5 vuoden kuluttua”, Teppo visioi.
”Suomalaisen osaamisen arvostus maailmalla on erittäin korkea, joten meistä olisi todella hienoa, jos tällainen innovaatio lähtisi Suomesta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
