Miten neuvotella keskustan kanssa?

Kansanedustaja Mikko Alatalo (kesk.) riimittelee (MT 5.12.) kirjoituksessaan ”Eläimellistä politiikkaa – miten neuvotella suden kanssa” kuuden kohdan ohjelman, jolla osoittaa vihreiden, ja erityisesti ympäristöministeri Ville Niinistön, tuhoavan Suomen maaseudun ja yritysten kilpailukyvyn. Alatalo huutaa avuksi kokoomusta nostamaan vihreän kissan pöydälle.

On totta, että vihreillä on tavoitteena ”pelastaa maailma ja vapauttaa eläimet”. Itsenäisyyspäivänä moni kansanedustaja saattoi ansaitusti juhlia tanssin pyörteissä Linnassa. Samaan aikaan ympäristöministeri Niinistö neuvotteli Durbanin ilmastokokouksessa Kioton ilmastosopimuksen jatkosta.

Voidaan oikeutetusti sanoa, että kyse on planeettamme, mutta myös suomalaisen maatalouden ja yritystoiminnan tulevaisuuden pelastamisesta.

Alatalo syyttää muutaman kuukauden ministerinä ollutta Niinistöä monesta asiasta. Miksiköhän vuosikausia pääministeripuolueena ollut keskusta ei hoitanut näitä asioita kuntoon?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäkikin olisi halutessaan voinut selvittää muun muassa petoasiat. Vai työllistivätkö häntä Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistämiseen tarvittavat ympäristölupa-asiat?

Nyt kun tiedossamme on Talvivaaran aiheuttamat ympäristöongelmat, on ymmärrettävää, että nykyinen ympäristöministeri edellyttää lakien noudattamista uusia kaivosalueita perustettaessa.

Alatalo näkee suunnitellun metsästyskiellon Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla valtavana ongelmana. Rehellisyyden nimissä on hyvä kertoa, että useimmissa Etelä-Suomen kansallispuistoissa esimerkiksi hirven ajo on sallittua ja vain ampuminen on tehtävä alueen ulkopuolella.

Suojelualueita on Etelä-Suomessa vähän ja jo retkeilijöiden, sienestäjien ja marjastajien turvallisuuden vuoksi alueet on hyvä rauhoittaa metsästyksen ulkopuolelle. Muut alueet ovat maanomistajien kanssa tehtyjen sopimusten mukaan metsästäjien käytettävissä.

Valtion maathan kuuluvat meille kaikille, mutta siellä laiduntavien hirvien liha kuuluu metsästäjille. Hyvä niin, mutta toki sentään maanomistaja päättäköön itse jokamiehenoikeuden ulkopuolisesta käytöstä.

Sitten vielä se ”eläimien vapauttaminen”. Kaikki eläintuotannon parissa työskentelevät halunnevat hoitaa eläimensä hyvin ja vapauttaa ne turhista kärsimyksistä. Maaseutu- ja erävihreät ry on todennut 5.12.11 kannanotossaan:

”EU:n maatalouden tukipolitiikka, pörssimarkkinat ja keskittynyt tukkuporras ovat aiheuttaneet ylitsepääsemättömiä ongelmia monelle suomalaiselle tuottajalle. Pärjäämisen elinehto – nopea tilakoon ja tuotantoeläinyksiköiden kasvattaminen – on johtanut kalliisiin investointeihin. Velkaantuminen, uupuminen sekä fyysiset ja psyykkiset terveysongelmat vaikuttavat niin yksityiselämään, työtehoon kuin eläinten hoitoon. Eläimet tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa 24/7 ja siksi pienetkin häiriöt hoidossa voivat johtaa eläinten tarpeettomaan kärsimykseen.”

Kysymys on niin tärkeä, ettei sillä saisi tehdä puoluepolitiikkaa.

Maa- ja kotieläintalous ovat entistä voimakkaammin sidoksissa kuluttajien päätöksiin. Siksikin on tärkeää yhdessä vaalia suomalaisen tuotannon eettisyyttä, ekologisuutta ja ekonomisuutta. Vasta sitten, kun jokainen näistä toteutuu hyvin, maataloutemme voi hyvin. Siihen tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen.

Anne Bland

puheenjohtaja

Lea-Elina Nikkilä

maataloustyöryhmän puheenjohtaja

Maaseutu- ja erävihreät ry