”Olet huono tässä” ‒ lapsena kuultu yhden ihmisen toteamus voi määrittää koko elämää
Kun tarinoita toistetaan tarpeeksi, ne muuttuvat todeksi ja alkavat määrittää sitä, mitä olemme ja miten elämme, krjoittaa Veera Ahlgrén.
Millaisena näet itsesi, millaisia tarinoita kerrot itsestäsi? Tarinat alkavat ehkä toteuttaa itseään. Kuva: Timo Filpus19.1.202507:30
Uusi vuosi on alkanut. En tehnyt lupauksia. Eiväthän ne kuitenkaan koskaan pidä. Lisäksi minulla on huono itsekuri kaikkien muutosten toteuttamisessa.
Vai onko? Vai ovatko nuo vain tarinoita, muiden ihmisten ja itseni kertomia, joita elän todeksi?
Olen kuunnellut ja lukenut paljon alitajuisista uskomuksista. Ihmisten elämää ohjaavista tarinoista, joita meihin jo melko varhaisesta iästä asti istutetaan.
Kun tarinoita toistetaan tarpeeksi, ne muuttuvat todeksi ja alkavat määrittää sitä, mitä olemme ja miten elämme. Tuhoisimmat niistä kertovat meille minkä arvoisia olemme, mitä ansaitsemme ja mihin kykenemme.
Jos sinun on lapsena annettu ymmärtää, että olet huono jossain, saatat uskoa sen läpi elämäsi. Yhden ihmisen toteamus voi kerrasta muuttua sisäiseksi puheeksi, jota toistat, kunnes se on sinulle totuus siitä, mikä olet.
”En ole luova ihminen.” Miksi siis yrittäisit luoda mitään, koska et ole luova ihminen?
Elämän aikana tulleet takapakit vahvistavat näitä näkemyksiä. Jos epäonnistuu jossain yhdesti, kahdesti, kolmesti, alkaa kertoa itselleen tarinaa siitä, ettei ole hyvä siinä, mitä yritti tehdä.
Itse keksimäni tarina olisi määritellyt sen, mikä on minulle mahdollista. Niin helposti se käy.
Jos itse en olisi saanut kustannussopimusta kirjalleni ensimmäisellä yrittämällä, olisin kertonut itselleni, ettei minusta ole kirjailijaksi, eikä minusta olisi koskaan kirjailijaa tullut.
Itse keksimäni tarina olisi määritellyt sen, mikä on minulle mahdollista. Niin helposti se käy.
Joululomalla on varmaan liikaa aikaa ajatella, koska maailmankuvani alkaa olla aika huteralla pohjalla. Jos miettii jokaisesta ajatuksestaan, että onko tämä totta vai uskomus, itse keksimäni tarina, kaikki alkaa yhtäkkiä paljastua tarinoiksi.
Yhtäkkiä tuntuu, että jos nuo mielensä luomat uskomukset itsestään ja elämästä heittää pois, niin aika vähän jää jäljelle.
Elämässä on kuitenkin niin helppoa ja mukavaa syyttää muita, syyttää olosuhteita, syyttää ihan mitä tahansa geeniperimästään lähtien siitä, ettei pysty tekemään jotain.
Koska jos myöntää, että rajoitteet ovat oikeasti vain omassa päässä, joutuu miettimään mitä oikeasti haluaa olla ja tehdä.
Mitä enemmän tajuat, että kaikki on mahdollista, sitä pelottavampaa kaikki on. Mitä jos menenkin tuota asiaa kohti, ja se toteutuu?
Nelson Mandelan sanoin: ”Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme. Kysymme itseltämme, kuka minä olen olemaan loistava, suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen?”
Todella menestyneissä ihmisissä on paljon, paljon niitä, jotka eivät ole antaneet todennäköisyyksien, epäilijöiden tai omien epäonnistumistensa pysäyttää heitä. He eivät ole uskoneet tarinoihin itsestään.
Minä haluan edelleen uskoa osaan mieleni tarinoista, koska ne rajaavat minut tietynlaiselle mukavuusalueelle.
Tarinoita on silti hyvä tarkastella. Tarpeettomia voi pyyhkiä pois ja kirjoittaa tilalle uusia.
Jos alan nyt kertoa itselleni, että minulla on hyvä itsekuri, voin vuoden päästä tehdä uudenvuoden lupauksen, koska tiedän pystyväni pitämään sen. Sellainen minä olen, vuoden päästä.
Minkälainen sinä haluat olla vuoden päästä?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
