Suomalainen välähdys

Heijastimet valmistetaan granulaatista eli muoviryynistä. 

Pimeys ei ole suomalaisten eikä edes Pohjoismaiden yksinoikeus. Itse asiassa suurin osa maapallon ihmisistä asuu alueilla, joissa osa vuorokaudesta on todella sysimustaa. Siellä, jos missä, heijastin on paikallaan.

Suomen heijastinmarkkinat alkavat olla kypsät, kuten Coreplast Laitila Oy:n toimitusjohtaja Mikko Koivisto asian taloustermein ilmaisee. Siksi yhtiön on etsittävä uusia asiakkaita muualta. Pitää vain löytää oikeat yhteistyökumppanit ja asiakkaat.

Kumppanit ovat tärkeitä, koska Coreplastin oma henkilökunta ei riitä reissaamaan ympäri maailmaa markkinoidakseen heijastimia. Yksi asia yhteistyökumppaneita maailman eri kolkissa yhdistää: skandinaavinen tausta. Koiviston mukaan ilman sitä heijastin on liian vieras esine, jotta siitä voisi uskottavasti kertoa eteenpäin.

Parhaillaan eräs kumppani Argentiinassa on aloittanut heijastinkampanjan kouluissa. Eteläamerikkalaiseen elämäntapaan ei heijastin aivan ensimmäisenä istu, mutta lasten turvallisuus kiinnostaa kaikkialla.

Englannissa töitä tehdään jalkapalloseurojen kanssa. Niiden fanien toivotaan innostuvan jalkapallo- ja t-paita-heijastimista. Jopa Keniassa käydään alustavia keskusteluja laitilalaisten heijastinten myynnistä.

Venäjä on heijastimillekin suuri mahdollisuuksien maa, Koivisto kertoo.

Coreplast on maailman johtavia muoviteollisuuden sopimusvalmistajia. Sen asiakkaita ovat muun muassa sähkö-, elektroniikka-, kodinkone-, ympäristö- ja huonekaluteollisuus. Keitä asiakkaat tarkkaan ottaen ovat, on varjeltu liikesalaisuus.

Vuonna 2004 perustetun yhtiön kaikesta tuotannosta yli 40 prosenttia päätyy suoraan vientiin eri maanosiin, kaikkiaan 35 maahan. Välillisesti yrityksen tuotteista menee vientiin yli 90 prosenttisenttia, heijastimissa viennin osuus on noin 80 prosenttia.

Vuonna 2008 liikevaihtoa kertyi lähes 13 miljoonaa euroa ja työntekijöitä oli noin 80.

Runsas kolme vuotta sitten yhtiö sai valikoimiinsa jalankulkijoiden heijastimet. Talmu-tuotemerkistä tunnettu Hella Lightning Finland halusi myydä heijastinliiketoiminnan. Coreplast puolestaan totesi, että juuri siinä on yrityksen sortimenttiin sopiva, oma tuote.

Coreplastilla on Talmu-tuotemerkin käyttöoikeus vain toistaiseksi. Siksi tänä syksynä tutut heijastimet ovat markkinoilla uuden Coreflect-tuotemerkin alla.

Uusi tuotemerkki uudisti heijastinten markkinoinnin ilmeen. Aikaisempi mustasävyinen läpinäkyvä pussi ei Koiviston mielestä riittävästi tuonut esille suomalaisuutta ja huippulaatua. Ne ovat kaksi laatusanaa, jotka Coreplast haluaa valmistamiinsa heijastimiin yhdistää.

Suomalaisuus onkin syvällä jalankulkijaheijastinten ytimessä. Kyseessä on kotimainen innovaatio, jonka kehitti pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti 1960-luvulla. Lehti perusti vuonna 1955 Talousmuovi-nimisen yrityksen, josta tuli myöhemmin Talmu.

Paras tapa kiinnittää heijastin vaatteeseen on perinteinen lanka ja hakaneula. Näin heijastin heiluu ja pyörii sähäkästi.

Nykyisiin ulkoiluvaatteisiin ei mielellään tehdä reikiä ja muutenkin kuluttajat kaipaavat erilaisia kiinnitysmekanismeja. Coreplast valmistaa heijastimien kiinnittämistä varten erivärisiä palloketjuja, joilla heijastimen voi kätevästi ripustaa vaikkapa ulkoilutakin lenksuun. Lisäksi on jousia sekä hiihtohissien lipuista tuttuja rullamekanismeja, joilla heijastimen voi näppärästi klipsaista kiinni.

Kaikki kiinnitysmekanismit, hakaneula mukaan lukien, ovat sellaisia, että ne menevät rikki tai aukeavat nopeasti, jos heijastin tarttuu johonkin kiinni. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun heijastin roikkuu lapsen vaatteissa.

Coreplastin valikoimiin kuulu 40 erilaista heijastinmuotoa. Mukana on perinteinen kova prismaheijastin sekä pehmo- ja jousiheijastimet. Painatuksilla samasta heijastimesta saadaan milloin kuplavolkkari milloin karhun tassu – asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Heijastimia tehdään suoraan vähittäismyyntiin sekä yrityksille liikelahjoiksi tai vaikkapa urheiluseuroille fanituotteiksi.

Uusimpina väreinä ovat musta ja violetti – muotivärit siis. Trendit eivät kuitenkaan ohjaa tuotekehitystä, vaan aina mennään turvallisuus edellä, Koivisto korostaa.

Vaikka heijastin on kovin arkisen ja yksinkertaisen tuntuinen esine, se luokitellaan samanlaiseksi turvallisuustuotteeksi kuin esimerkiksi kuulo- tai silmäsuojaimet. Markkinoilla olevien heijastinten on täytettävä EU:n turvallisuustuotteille asettamat vaatimukset ja niiden on oltava CE-hyväksyttyjä.

Heijastimen heijastuvuuden yksikkö on CIL. Standardi takaa, että heijastin heijastaa vähintään 400 CIL. Se kertoo, että heijastin heijastaa yhtä hyvin kuin 400 kynttilää yhdellä neliömetrillä. 400 CIL:n heijastuksessa auton kaukovalot osuvat heijastimeen noin sadan metrin päästä.

Koivisto kertoo, että kirkas prismaheijastin on heijastavuudeltaan paras. ”Me olemme määritelleet omien heijastimiemme CIL-arvon alarajaksi 800 CIL. Kovan prismaheijastimen auton kaukovalot nappaavat jopa 300 metrin päästä.”

Keskimäärin laitilalainen kova eli prismaheijastin välähtää saman verran kuin 1 550 kynttilää, toimitusjohtaja kertoo. Pehmoheijastinten on heijastettava vähintään 700 CIL-yksikön verran.

Koiviston mukaan markkinoilla on heijastimia, joiden heijastavuus on samaa luokkaa kuin valkoisen paperin. Hänellä on ollut käsissään ulkomaalaisia heijastimia, joiden CIL-arvo on noin 70. Valkoinen paperi heijastaa 60 CIL-yksikköä.

Kovat heijastimet valmistetaan polystyreenistä. Kun heijastin tulee tiensä päähän, sen voi laittaa muovinkeräykseen ja näin se päätyy uusiokäyttöön.

Pehmoheijastimet sen sijaan tehdään PVC-muovista eikä vanhoja heijastimia voi kierrättää, vaan ne päätyvät kaatopaikalle. Heijastinkin vanhenee ja viimeistään viiden vuoden kuluttua hankinnasta kannattaa hankkia uusia välähdyksiä.

Laitilalaisyrityksen valttikortit ovat tinkimätön laatu ja pitkälle automatisoitu tuotanto. Coreplastin ja sen valmistamien heijastinten pahimmat kilpailijat tulevat Aasiasta. Siellä osataan kopioimisen taito, siksi laitilalaisyrityksessä keskitytään tuotekehitykseen.

”Meidän on oltava pari vuotta kilpailijoita edellä, koko ajan”, Koivisto toteaa.

” Tuotekehityksessä mennään aina turvallisuus edellä. ”

Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta.

Liikenneturvan mukaan vain joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta.

Erityisesti pimeän aikaan ajettaessa sade, sumu ja huurtuneet ikkunat heikentävät kuljettajan näkymää. Katuvaloista huolimatta autoilijan on vaikea nähdä pimeällä liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Itse asiassa katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat katua ylittävien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erottamista.

Autoilija näkee auton kaukovaloilla ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävän kulkijan kuski havaitsee jo 300 metrin päästä.

Lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.

Jalankulkijan heijastimet määritellään Euroopan unionin henkilösuojain-direktiivin perusteella. Myytävien turvallisuustuotteiden tulee täyttää standardien vaatimukset ja olla CE-hyväksyttyjä.

Oikeasta heijastimesta löytyy ainakin seuraavat tiedot:

• CE

• EN 13356, heijastin (EU-standardi)

• tyyppitarkastuksen suorittaneen laitoksen tiedot (esimerkiksi Työterveyslaitos)

• käyttöohjeet

Lähde: Liikenneturva, Jalankulkijan heijastin -Tietolehti, 2009.