Päätöksiä riskistä huolimatta

Kun katsoo maatalousyrittäjän kohtaamia vaikeuksia ja epävarmuuksia viimeisen vuoden ajalta, ei voi kuin huokailla syvään.

Maataloustukien uudistukset ovat hämmentäneet, turhauttaneet ja vihastuttaneet kuluvana keväänä.

Maaseutuvirasto jatkoi hakemusten jättöaikaa, mutta viljelijät ottivat sen lähinnä piruiluna.

Ei käy kateeksi virastoakaan. Koita siinä nyt pyöräyttää kaikki kristallin kirkkaaksi, kun lainsäädäntöä voi aina tulkita, jos se vain joskus tulisi ensimmäisestä byrokratiamyllystä pihalle.

Tukiuudistusten myötä tukitasot laskevat ja maksatukset siirtyvät. Samaan aikaan tuottajahinnat ovat laskeneet. Maitosektoria rasittaa itänaapurimme niskojen nakkelu länsivaltojen pakotteita vastaan.

Epävarmuutta täydentää maitokiintiöjärjestelmän päättyminen. Tuottajahintaa ohjaavat jatkossa entistä enemmän markkinat, minkä vaikutuksia on saatu maistella jo etukäteen Putin-juustoissa.

Kovan iskun ovat kokeneet myös sianlihantuottajat. Eurooppa pursuaa possua ja voita, jotka ovat joutuneet ruokakauppojen alelaareihin ja pakkasvarastoihin. Kyllä tuottaa osataan, nyt pitäisi jonkun vielä opetella myymään ne Aasiaan.

Tuet ovat välttämätön paha maataloudessa. Niillä pidetään kotimainen ruuantuotanto mahdollisena ja kuluttajahinnat siedettävinä.

Yhteiskunnan tuen saamiseksi pitää kuitenkin olla reunaehdot. Ja mitä enemmän erityisoloja ja poikkeuksia otetaan huomioon, sitä monimutkaisempi hallintohimmeli saadaan roikkumaan.

Kylvöihin on aikaa alle kuukausi. Tukikoulutuksissa on väkeä riittänyt kuin herättäjäjuhlilla. Vastauksia ja valaistusta ei vain valitettavasti ole meinannut saada, koska uudistuksen valmistelu on hallinnossa ollut vielä kesken. Kasvukausi on aivan liian lähellä näitä päätöksiä.

Pitäisi suunnitella tuotantoa, mutta et voi, kun et tiedä, millä valinnoilla saisi sen parhaan mahdollisen tuloksen. Varsinkin nyt, kun monella tilalla on kannattavuus kovilla.

Milläs ostat ennakkoon siemenet ja lannoitteet, kun et tiedä, pitääkö ne 50 hehtaaria pysyvää nurmea kylvää jollain yksivuotisella rehukasvilla vai kannattaako kaikki laittaa suojavyöhykkeeksi.

Mistä sitä myönteistä asennetta ja uskoa parempaan satokauteen pitäisi sitten kaivaa?

Euroopassa maitokiintiöiden poistuminen otetaan vastaan vähemmän uhkakuvana kuin tällä puolella Suomenlahtea. Se nähdään mahdollisuutena.

Hollannissa ollaan valmiita lisäämään maidontuotantoa 15 prosentilla. Irlannin maatalousministeri Simon Coveney puolestaan uskoo, että maan maitosektorille voi syntyä viidessä vuodessa vähintään 10 000 uutta työpaikkaa. Näin se olisi maailman nopeimmin kasvava maidontuottaja.

 Olisiko aika vaihtaa asennetta laajemmin täälläkin?

Maatalous alkaa olla koko ajan enemmän liikkeenjohtoa. Samoista lähtökohdista toinen pääsee verotilastoihin, toinen protestilistalle.

Suurin selittävä tekijä on yrittäjä itse. Peili on hyvä työkalu syyllisen etsimiseen.

Yrittämiseen, myös maatalouteen, kuuluu yrittämisen riski ja vastuu. Siihen kuuluvat myös epäonnistumiset ja epävarmuus. Ei saa jäädä ruikuttamaan, vaan pitää uskaltaa.