Kun keli kovenee, kolmen perinteisen puolueen kriisiajan koalitiolle syntyy tilaus
Kansan kahtiajakoa kärjistävällä politiikalla luodaan uutta maailmanjärjestystä. Tätä vaihtoehtoa tarjotaan suomalaisillekin. Samalla kolmelle perinteiselle puolueelle syntyy uusi tilaus.
Demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman on paljon vartijana seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kuva: Jaana Kankaanpää30.1.202518:30
Kansainvälisen politiikan kärjistyminen on kiihtynyt entisestään. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump painostaa jopa liittolaisiaan häikäilemättömästi omaan tahtoonsa. Jännitys Itämerellä on käsin kosketeltavaa, kun muutkin läntiseen liittoumaan kuuluvat rantavaltiot ovat Suomen esimerkin perässä puuttuneet epäilyihin kaapelien katkomisesta ja Venäjän häirinnästä.
Samaan aikaan Suomessa hallituksen talouspolitiikka on ajamassa karille. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) toimet eivät ole kääntäneet velkaantumista laskuun, vaikka juuri se oli oikeistohallituksen päätavoite.
Työmarkkinauudistukset ja säästöt eivät ole lisänneet työllisyyttä tai vahvistaneet talouskasvua.
Päinvastoin hallituksen ajamat heikennykset työmarkkinajärjestöjen asemaan ovat kiristäneet tunnelma palkkaneuvotteluissa, kun ay-liike haluaa maksattaa hallituksen leikkauksia työnantajilla.
Vaikka Orpon hallitus on vasta toimikautensa puolessa välissä, sen eväät on valitettavasti jo talouspolitiikassa syöty.
Totuuden nimessä on myös todettava, että oikeistohallituksella käy myös huono tuuri. Kansainvälinen Suomen vientiä tukeva talouskasvu Eurooppaan ei ole käynnistynyt.
Yhdysvaltain markkinat ovat epävakaat, kun kukaan ei tiedä, minkälaisia tulleja Trump milloinkin on epäystävällisten eurooppalaisten päänmenoksi virittämässä.
Kotimaassakin korotettu arvonlisävero on pikemminkin hillinnyt kuin villinnyt talouskasvua.
Tässä ollaan, mutta muutakin voidaan. Hallituksen kaatumista harva odottaa, mutta seuraavan rakentaminen on jo aluillaan.
Odottavan aika on kuitenkin pitkä. Jollain tavalla Suomen pitäisi Orponkin ministeristön hallinnassa selvitä, mutta kokoomuksessakin katseet ovat jo parin vuoden päässä.
Syksystä lähtien arvailut opposiotiokärki demareiden, kokoomuksen ja keskustan ”kriisiajan koalitiosta” ovat vahvistuneet.
Tähän on perusteensa.
Ajatuksena on, että kolme vakiintunutta perinteistä kansanliikettä yltäisivät pakon edessä sellaiseen yksituumaisuuteen, jolla Suomi voisi meneillään olevasta myrskystä selvitä.
On toki päivän selvää, ettei tulevan hallituksen ohjelman luominen ole helppoa. Yhtä selvää on, että suomalaiset eivät tässä tilanteessa kaipaa enää yhtään populistista vastakkainasettelua tai trumpilaista sattumanvaraista sähellystä.
Tehtävää Suomessa helpottaa, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti suomalaiset ovat lähtökohtaisesti yksituumaisempia kuin vaikkapa vaaleihin valmistautuvassa Saksassa. Vain harva suomalainen ymmärtää, saati tukee, hyökkäyssotaa käyvää Venäjää.
Myös maahanmuutosta suomalaiset ja kolme perinteistä puoluetta itse asiassa ovat samanmielisempiä kuin monesti huomataankaan. Ongelmia ei väistetä, mutta samaan aikaan maahanmuuton tarve on aivan ilmeinen.
Myös säästöissä, verotuksessa ja työmarkkinapolitiikassa suomalaiset ovat hädän hetkellä pragmaattisia ja sovinnollisia.
Kolmen perinteisen puolueen olisi syytä katsoa nyt tämä kortti. Maltti ja yksimielisyys voisivat vihdoinkin olla valtti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
