Minä, kaavoitusinsinööri

Piirros: Stiina Hovi 

Kaikki ne kans rakennuslupia hakevat!

– Tämäkin esittää olevansa eläkkeelle jäävä maanviljelijä. Hakee rakennuslupaa kolmensadan metrin päähän maatilan talouskeskuksesta. Puhuu ”vaarinpirtistä” ikään kuin se olisi rakennusluvan peruste.

– Kyllä tuossa on ihan selvästi kyse yhdyskuntarakennetta hajottavasta toiminnasta. Vetoaa vielä siihen, että ehdottamansa paikka olisi etelänpuolelle aukeava metsäsaareke keskellä peltomaisemaa. Eihän tuollaisella ole mitään merkitystä.

– Luvan voi saada vain talouskeskuksen alueelle, etsikää siihen se pirtin paikka.

– Jaa että mieluimmin olisi etäämmällä ja antaisi pojalle perherauhan? Minkäänlaiset välit noilla oikein onkaan, eikös se ole vaan hyväksi asua puhe-etäisyydellä samassa pihapiirissä.

– Jaa että talouskeskuksen mäki tarvitaan uusien rakennusten ja konepihan tarpeisiin? Kyllä sinne yksi vaarinpirtti silloin mahtuu. Lupa tulee sinne eikä muualle, olen päätökseni tehnyt.

•••

– Taas pilataan ilmastoa!

Tuossa nuokin lapsiperheen isä ja äiti haaveilevat rakentamisesta kylätien varteen. Eivät ollenkaan ajattele ekologiaa ja ilmastoa. Kyllä sitä nyt puhutaan viranhaltijan pöydän edessä kaikenlaista hakelämmityksestä, biodieselistä ja vihreästä sähköstä.

– Jos nuokin tuosta päätyvät avioeroon, voi rakennettuun taloon seuraavaksi muuttaa oikea ökyperhe kaksine maastureineen. Tuollaisille taloille on kova kysyntä. Parempi, etten helly lupaa myöntämään.

– Vai että toinen on kylästä kotoisin ja haluaisi lapset hyvään kyläkouluun?

– Eikös tuosta lomakkeesta juuri selvinnyt, että matkaa kouluun on 3,5 kilometriä. Se edellyttää alakoululaisten kuljetusta koulutaksilla. Siitä tulee kunnalle palvelukustannuksia. Koko kyläkoulu pitäisi lopettaa, siellä vaan lapsia kiusataan.

– Kyllä teidänkin pitää kantaa vastuuta Suomen taloudellisesta tilasta ja muuttaa kuntakeskukseen (tai mieluummin Tampereelle). Minäkin asun Tampereella, vaikka olen täällä töissä.

•••

– EI yhteiskunnan tehtävänä ole tukea yksityisen hevosharrastusta !

Vastapäätä istuva hakija on hevosiin koukkuun jäänyt nuori naisinsinööri. On perinyt isoisänsä. Hakee lupaa pitäjänrajalle, kolme kilometriä valtatiestä vanhan torpan ja maneesin uudisrakentamiseksi.

Torppa on kuitenkin ollut kesäasuntona jo 55 vuotta. Tahtoo sanoa asumattomana ja tyhjillään. Ei se enää ole rakennuspaikka, vaan tyhjää tilaa. Jos luvan antaisi, olisi pahinta hajarakentamista. ELY sen kumminkin kaataisi. Ja kohta tuokin menee naimisiin ja tulee lapsia ja kunnalle palvelukustannuksia.

– Vetoaa, että torppaan kuuluu kolme hehtaaria laidunta ja saman verran metsää. Ei kuulkaas ole peruste eikä mikään. Kunnassa on jo kaksi ratsastusurheilukeskusta, ottakoon sieltä tallipaikan.

– Vetoaa vielä perusrakennusoikeuteen, hähhähää. Eikö poloinen tiedä, ettei sellaista Suomessa ole! Rakennusluvat ratkaistaan maanrakennuslain mukaan ja minä viranhaltijana tulkitsen sitä. Suomi on sillä lailla vapaa maa. että asunnon saa valita myynnissä olevista kiinteistöistä. Viikonlopun lehdissä niitä on tarjolla.

•••

– Että suunnittelutarvealueelle rakennuslupaa ?

Eikös tuokaan kuntaan muuttaja tiedä, että keskustaajamassa on uusi matala ja tiivis asuinalue. Puhuu tietämätön kylään rakentamisesta, vaikka väkisin pyrkii suunnittelutarvealueelle.

Oli se hyvä, että ELY-keskus vaati suunnittelutarvealueen rajaukseksi viiden kilometrin asemakaava-alueen reunasta ulospäin. Se on nyt koko alue määritelmän mukaan lievealuetta.

Virkavelvollisuuteni on tulkita MRL:n pykälää 137. Ja tulkitsen sitä virkavastuulla niin, että rakentaminen haittaisi tulevan kaavoituksen edellytyksiä. Ihan varmuuden vuoksi. Vaikka jo maakuntakaavasta näen, ettei alueelle tule uusia teitä, sähköjohtoja, maakaasuputkea tai armeijan alueita. Mutta pitäähän virkamiehellä valtaa olla!

Olen kaavoitusinsinööri enkä mikään humanisti-arkkitehti. Ehdotan hylättäväksi.

•••

P.S. Vieläkö joku ihmettelee, mihin kaavoituslautakuntaa tarvitaan...

Juha Kuisma