Miten pitäisi suhtautua 40-vuotiaitten keski-iän kauhisteluun?

Mielipide

1.10.201908:00

Kolumni

Eveliina Kutila

Istuimme naisten kanssa iltaa ja vähän väliä keskusteluun ponnahti keski-ikä. Eikä mitenkään positiivisessa mielessä. En oikein tiedä, miten suhtautua ikäisteni harrastamaan keski-iän kauhisteluun. Onko iällä niin väliä, kun naururypyistä ja pienistä krempoista huolimatta emme oikeasti ole vielä mitään ikäloppuja?

Sillä totuus on, etten haluaisi olla jälleen parikymppinen. En missään nimessä haluaisi olla uudestaan 27-vuotias, vaikka olin silloin vastavalmistuneena unelmaduunissa ja kaikki maailman mahdollisuudet tuntuivat olevan auki.

Olen mielelläni nelikymppinen, sillä en haluaisi aloittaa alusta kaikkien vuosien varrella koettujen kokemusten keräämistä. Erilaiset elämänvaiheet ja -kokemukset ovat tuoneet viisautta ja osaamista, joita ei voi millään omata parikymppisenä. Erityisen iloinen ja onnellinen olen itseluottamuksen ja -tuntemuksen kasvusta, joka on auttanut niin työ- kuin siviilielämässä kohtaamaan elämän koko kirjon.

Valitettavasti tai onneksi ei ole mahdollista palata nuoreksi ja nätiksi kaiken kertyneen tiedon kanssa. Elämässä on ollut hetkiä, joita katsoo jälkikäteen, että tuossa kohtaa olisi voinut toimia toisin. Jälkiviisas jossittelu ei muuta sitä faktaa, että on silloin tehnyt asiat tavalla, jonka sillä hetkellä koki järkevimmäksi. Ja ihan oikeasti en tekisi varmasti mitään toisin, vaikka saisin siihen mahdollisuuden.

Suomalaisen naisen eliniän odote on tällä hetkellä 84 vuotta. Näin ollen minulla ja muilla keski-ikäisillä naisilla on mitä todennäköisimmin vielä vuosikymmeniä aikaa kerätä lisää viisautta ja kokemuksia. Parasta on, että pystymme varmasti nauttimaan kantapään kautta opittujen oppien ansiosta vielä enemmän tulevista seikkailuista kuin niistä tähän mennessä koetuista.