YHDEN MIEHEN TAISTO

Timo Soinin tuore kirja loppui Pohjanmaan kierroksella kesken. Kaustislainen Toivo Mäkelä (oik.) on vaikuttajaveteraani kunnassa, jossa perussuomalaisilla on seitsemän valtuutettua. 

TEKSTI: Petri P. Pentikäinen KUVAT: Aki Paavola Vetelin kunnantalolla perussuomalaisten Keski-Pohjanmaan piirin kokouksessa

Perussuomalaisten piirijohtaja Alpo Ylitalo on vihainen. Suomalaisessa politiikassa on hänen mielestään aateanemia. Hallitukset vaihtuvat, mutta politiikka pysyy samanlaisena, latteana.

Mutta vielä on yksi puolue, joka pullikoi vastaan. Ainakin yrittää.

Ylitalo kääntää Audinsa keulan Kokkolasta kohti kaakkoa. Ollaan keskellä Suomea ja perussuomalaisuuden sydämessä, ja Vetelin kunnantalolla on puolueen Keski-Pohjanmaan piirin kokous.

Vieraita on luvassa Espoosta asti, sillä edellisen yön kansanedustaja Raimo Vistbackan luona Alajärvellä yöpynyt puheenjohtaja Timo Soini on lupautunut innostamaan piiriväkeä kunnallisvaalityöhön.

Syksyn vaaleissa Soinin joukot joutuvat jälleen urakoimaan. Puolue on menestynyt kunnallisvaaleissa heikosti. Viimeksi tuli prosentin kannatus ja satakunta paikkaa. Se on yli 400 kunnan Suomessa hyvin vähän.

Eduskuntavaaleissa meni paremmin. Moni luuli, että Tony Halmeen sekoilut palauttaisivat puolueen lilliputtien joukkoon, mutta toisin kävi. Äänimäärä tuplautui ja eduskuntaryhmä kasvoi kahdesta viiteen.

Suurin ansio tästä lankeaa epäilemättä puolueveturi Timo Soinille, joka nousi lopullisesti kansan huulille presidentinvaaleissa 2006. Soini on persoonana tavattoman suosittu, mutta hän tietää hyvin, että siinä piilee myös riskinsä.

”Hieman liikaa odotetaan, että Soini sanoo hauskasti ja hoitaa puolueelle kannatuksen. Siinä on vaaransa, jos satsataan yhteen kärkeen liikaa. Seuraajia on tulossa, mutta se on pitkä tie”, Soini myöntää.

Kahdettatoista vuotta puoluettaan johtava Soini sanoo elävänsä poliittisen uransa hienointa aikaa. Virtaa riittää, kun terveys on kunnossa ja puolueen taannoinen taloussotku on saatu selvitettyä.

Kaupungeissa perussuomalaiset keräävät ääniä sekä oikeiston että vasemmiston kannattajilta, mutta maalla tykit osoittavat keskustaan. Iltalehden kolumnisti Loka Laitisen jutut maaseutua pihdeissään pitävästä keskusta-hirmusta eivät Alpo Ylitalon  mielestä ole aivan tuulesta temmattuja. Jalkaa on joskus vaikea saada oven väliin.

”Meitä ei uskalleta tukea rahallisesti, sillä jos keskusta saa tietää, voi käydä huonosti. Teollisuusmiehet eivät halua riskeerata, kun tarvitsevat kunnalta halleja ja tontteja. Taksikuski voi menettää kunnan ajot, ja puolueen toimintaan lähtevä leimautuu.”

Sitoutumattomien listalta perussuomalaisten joukkoihin siirtynyt kälviäläinen Mika Siirilä sanoo, että millekään kunnalle ei ole hyväksi, jos yhdellä puolueella on yli puolet paikoista.

”Kälviällä on yksipuoluejärjestelmä. 27 valtuutettua, ja suurimmassa kuusitoista. Siellä lyödään nuija pöytään, ja keskustelut oli siinä.”

Mutta demokratiassa äänien jakautumisesta ei voi valittaa. Siksi perussuomalaisetkin yrittävät syksyn vaaleissa ainoaa tepsivää keinoa: parempaa tulosta. Maalla vastus on vaikea, sanoo myös Timo Soini.

”Keskustalla on aina kaksi mielipidettä kaikkeen: ydinvoimaan, Kollajaan, Vuotokseen. Keskustan eliitti on EU:n puolella, kenttä ei. Olit mitä mieltä tahansa, aina voit äänestää keskustaa. Se on haastavaa.”

Sekä keskustassa että SDP:ssä mietitään parhaillaan, kuka puolueita tulevaisuudessa johtaa. Soinilla on kisoihin jo suosikit.

”Meille ihanne olisi Tarja Filatov, naispuolinen teknokraatti. Hän olisi meille riskitön, ei loisi SDP:stä todellista kilpailijaa. En ole ihan varma, kävisikö SDP:lle sittenkään huonosti, jos Erkki Tuomioja valittaisiin.”

Keskustassa Paula Lehtomäki haastaa Matti Vanhasen kahden vuoden kuluttua, Soini arvioi. Hän sanoo, että Lehtomäen keskusta olisi vaikeampi vastus kuin Vanhasen keskusta.

Perussuomalaisilla riittää kuitenkin haasteita omastakin takaa. Pitkäaikainen ääniharava Raimo Vistbacka saattaa olla eduskunnassa viimeistä kauttaan, ja seuraajat ovat vielä hakusessa.

Puolueen kasvua jarruttaa myös sen maine eronneiden ja karanneiden kerhona. Kylähulluille on tilauksensa, mutta suureksi kasvaminen edellyttää keskiluokan hyväksyntää.

”Ei riitä, että muiden puolueiden änkyrät siirtyvät meille. Nyt tulee sellaisia nuoria, joiden ukit ovat olleet SMP:ssä. Sillä tavalla aate siirtyy. Vaikeimpia alueita ovat Lappi, Keski-Suomi ja Turun seutu”, Soini laskee.

Maaseudun perussuomalaisille suomalaisen politiikan historiassa on yhä yksi ylitse muiden, Veikko Vennamo. Suhtautuminen muistuttaa keskustalaisten arvostusta Urho Kekkosta kohtaan.

”Vennamo ajoi tämän teletalon ohi ja sanoi, että siinähän olisi teille hyvä kunnantalo. Ja nyt tämä on kunnantalo”, muistelee Vetelin kunnanvaltuutettu, emäntä Marketta Pulkkinen.

”Kotona Vennamo oli suuri ihanne”, sanoo myös Raija Läspä Kaustiselta, yhdestä Suomen perussuomalaisimmasta kunnasta.

Vennamolaiseksi avoimesti tunnustautuva Timo Soini tietää ilmiön hyvin.

”Kaupungeissa varsinkin nuoremmat sanovat, ettei SMP:stä tarvitsisi enää puhua. Mutta täällä Pohjanmaalla puolue on suoraa jatkoa SMP:lle. Kaustisella, Halsualla ja Vetelissä toiminta ei missään vaiheessa romahtanut, vaikka puolue lähti alta.”

Vetelin kunnantalon edustalla on jo väkeä, kun piiritoimikunta valmistautuu kokousta edeltävään työjärjestysistuntoonsa. Sana puoluejohtajan saapumisesta on kiirinyt kauas, ja kokoukseen tulee ennä-

tysyleisö, viisikymmentä henkeä.

”Soini on semmonen, että se puhuu niin että ihimiset ymmärtää”, luonnehditaan kunnantalon ovella.

”Ja täsä porukasa saa olla sellanen ku isse on”, kaustislainen Pasi Ruisaho jatkaa.

Keski-Pohjanmaa on perussuomalaisten uskollisinta kannatusaluetta. Naapuri-Pohjanmaihin verrattuna maakunnan tilat ovat pieniä, ja se on taannut kysynnän EU:n paineissa ponnistelevaa pientä ihmistä puolustavalle puolueelle.

Kokouksessa esiin nousevat pörssiyhtiöt, perintövero, yksityistiet, lihatuottajan asema, metsien ylisuojelu ja ensiharvennushakkuiden tuki. Ihan kuin keskustassa.

Kaustisen menestyksen moottori on ollut Toivo Mäkelä. Kuntansa valtuustossa hän on istunut ensin SMP:n ja sitten perussuomalaisten edustajana vuodesta 1973. Nopealla laskutoimituksella se tekee 35 vuotta.

”SMP kaatui alta, mutta samalla aatteella olen jatkanut kaikki nämä vuodet. Ei ihminen pysty aatettaan muuttamaan”, Mäkelä sanoo ja kaivaa lompakostaan kaksikymppisen.

Se menee hyvään tarkoitukseen: Timo Soinin tuoreeseen kirjaan Maisterisjätkä.

”Kun meillä olisi viisikymmentä tuollaista Toivo Mäkelää, kannatus olisi jo nyt yli kymmenen prosenttia”, Soini huokaa.

Mäkelä ostaa lopulta niin monta kirjaa, että osa pitää lähettää postissa.