EU:n rahoituskehys etenee

Euroopan parlamentti määritteli alkuviikolla kantansa Eurooppa-neuvoston laatimaan seitsenvuotiseen rahoituskehykseen. Oli oikeastaan aivan selvää, että se ei hyväksynyt ehdotusta sellaisenaan.

Kun vuonna 2006 päätettiin rahoitus vuosiksi 2007–2013, parlamentti vaati ja sai muutoksia neuvoston esitykseen. Kehystä väljennettiin noin neljän miljardin euron edestä.

Lisäksi kasvua ja työllisyyttä koskevaa osiota kasvatettiin muun muassa vuoden 2008 budjetin käsittelyn yhteydessä, jossa Galileo-paikannusjärjestelmän rahoittamiseksi sitä korotettiin 1 600 miljoonaa euroa.

Siksi neuvottelut parlamentin ja neuvoston välillä olivat hyvin ennustettavissa. Ainainen kiistan aihe on rahoituskehyksen sitovuus. Varojen siirtäminen kehyksen sisällä on erittäin hankalaa.

Yhdellä politiikan lohkolla säästyneitä varoja ei voi siirtää toisaalle, vaan sitomatta jääneet varat peruuntuvat. Tämä tekee budjettihallinnosta joustamattoman.

Myös varojen siirtäminen seuraaville vuosille on hankalaa. Kun tuntee EU:n pikkumaisen ja hitaan byrokratian, sitoumuksia jää tekemättä. Seitsemän vuotta on lisäksi sen verran pitkä aika, että vaatimuksia täydellisesti vastaavaa rahoituskehystä on mahdoton laatia.

Toinen ongelma on rahoituskehyksen kesto. Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut parlamentin toimikautta vastaavaa rahoituskehystä, koska muuten seuraava parlamentti joutuu istumaan valmiiseen pöytään. Rahat on jo sidottu. Kauden lyhentämistä jäsenmaat ovat aina tiukasti vastustaneet.

Asialla on puolensa. Yhtäältä pitkä talousraami aiheuttaa joustamattomuutta. Toisaalta kehys muuntuu eriasteiseksi lainsäädännöksi. Esimerkiksi viisivuotinen maatalouden tukijärjestelmä olisi varsin lyhyt ja aiheuttaisi lisää epävarmuutta ammatin harjoittamisessa. Myös alue- ja rakennepolitiikka vaatii pitkäjänteistä toimintaa. Siksi kehyksen lyhentämiselle seitsemästä viiteen vuoteen ei ole parlamentissakaan jakamatonta tukea.

Suurin ongelma huippukokouksen nyt esittämään rahoituskehykseen liittyy kuitenkin maksumäärärahoihin eli kassavirtaan. Vuoden alussa EU:lla oli maksamattomia sitoumuksia 217 miljardia, ja määrä kasvanee tänä vuonna 230 miljardiin euroon eli lähes kahden vuoden budjetin suuruiseksi. Menot liittyvät erityisesti rakennerahastoihin mutta myös muun muassa tutkimusmäärärahoihin.

Nyt hyväksytyssä kehyksessä maksumäärärahat ovat 50 miljardia euroa pienemmät kuin sitoumukset. Vaarana on, että EU seuraa velkaantuvien jäsenmaittensa jälkiä, eli maksurästit kasvavat.

Kysymys on erittäin arka Englannille, joka sisäpoliittisista syistä on rajusti vaatinut EU:n budjetin pienentämistä. Sillä on jo nyt pysyvä maksuhelpotus jäsenmaksussa, tällä hetkellä 3,5–4 miljardia vuotta kohti.

Lisäksi pääministeri David Cameron pelaa uhkapeliä kansanäänestyksellä eurokielteisten puoluetoveriensa painostamana. Siksi neuvotteluista parlamentin ja neuvoston välillä voi ennustaa vaikeita.