Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Koti lämpimäksi talkoovoimin

    Pilvi Asikainen ja Soile Laitinen käyvät läpi tavaralahjoituksia. Inna, 3, nappasi päähänsä Pilvin lukulasit ja Iisa, 6, tutkii lahjaksi saatua  karttaa.
    Pilvi Asikainen ja Soile Laitinen käyvät läpi tavaralahjoituksia. Inna, 3, nappasi päähänsä Pilvin lukulasit ja Iisa, 6, tutkii lahjaksi saatua karttaa. 

    Leppävirran Timolan kylällä asuva Laitisen perhe on saanut osakseen runsaasti lähimmäisenrakkautta. Soile Laitinen, 35, jäi avioeron jälkeen asumaan vuonna 1919 rakennettuun entiseen kyläkouluun kuuden lapsensa kanssa.

    Vanha kyläkoulu vaati pikaista remonttia, johon osa-aikaisena koulunkäyntiavustajana työskentelevällä perheenäidillä ei ollut varaa.

    Taloon ei tullut kunnon sähköjä. Talvipakkasilla putket jäätyivät ja kylmä puski sisälle ovista ja ikkunoista. Kunnolliset lukotkin puuttuivat ulko-ovista.

    Joulukuussa rakennuksessa sattui sähköpalo ja tammikuussa jäätynyt viemäri aiheutti vesivahingon.

    Soile Laitinen on luonteeltaan taistelija, joka ei valita. Huumori ja positiivinen asenne on auttanut jaksamaan.

    ”Olen aina sanonut kaikille, että ei mitään hätää, kyllä minä selviän. Viemärin ja vesipumpun jäätymisen jälkeisenä aamuna mietin, että tästä päivästä on tultava parempi”, hän sanoo.

    Auttamisprojekti käynnistyi sattuman kautta.

    Laitisen omat vanhemmat asuvat kaukana Pohjois-Karjalassa, Polvijärvellä. Hän ilmoitti äitien apuryhmän nettisivuilla, että varamummolle olisi tarvetta. Samaan aikaan jyväskyläläinen Titta Tapio etsi kummimummin tehtäviä ja löysi ilmoituksen.

    Kummimummokäynnillään Tapio totesi, että perhe on avun tarpeessa. Lähtiessään hän kysyi Laitiselta, saako hän kysyä perheelle apua.

    ”Sanoin Titalle, että en halua asiasta julkista ja että joku ulkopuolinen tulisi tänne selvittämään sotkuja. Nyt olen asian suhteen täysin toista mieltä.”

    Viime syksynä Facebookiin perustettiin Lämmin koti perheelle -tukiryhmä, jonka tehtävänä on auttaa perhettä remontissa ja arjen asioissa.

    Ryhmän vetovastaava Pilvi Asikainen on järjestänyt kolmet talkoot, joissa on ollut mukana viitisenkymmentä ihmistä. Joulun alla rakennuksen eristystä ja sähköjä parannettiin ja asennettiin ilmalämpöpumppu.

    ”Olin toivonut saavani jouluksi sähköt kotiin”, Laitinen kertoo. Aiemmin sähkö tuli tupaan kahdella roikalla eikä pistorasioita ollut. Pääsulake paloi usein.

    Pahimpaan pakkasaikaan paikallinen taksinkuljettaja kehitti Motti mieheen -idean, jonka kautta perheelle on lahjoitettu yli kymmenen mottia polttopuita.

    ”Viime viikolla eräs kylän miehistä kantoi tupaan viisi banaanilaatikollista puita. Hän sytytti uunin ja lähti matkoihinsa”, Laitinen kertoo esimerkin.

    Myös useat paikalliset yritykset ovat tukeneet hanketta. Suurin ponnistus on vasta edessä: vesivahingosta kärsinyt kylpytila on tarkoitus remontoida ja tehdä lämpimäksi. Kunta on luvannut tukea remonttia.

    Laitinen on purkanut tuntojaan Moni kakku päältä kaunis -blogiinsa. Moni on ihmetellyt, miksi hän asuu 3–13-vuotiaiden lastensa haastavissa olosuhteissa keskellä maaseutua.

    ”Haluan tarjota lapsille maalaisympäristön ja mahdollisuuden käydä pientä maalaiskoulua. Täällä asuminen mahdollistaa myös eläintenpidon”, hän perustelee.

    Auttamisprojekti on ollut monessa mielessä opettavainen kokemus. Avun vastaanottamisen kynnys oli aluksi korkealla. Laitisen mukaan avun tarve kannattaa myöntää ja sanoa ääneen hyvissä ajoin.

    Laitinen on oppinut, että elämässä on monenlaista rikkautta eikä rahallinen ole se tärkein.

    ”Yksi mummo sanoi minulle uimahallin saunassa, että voi kun sinä olet rikas. Ajattelin, että kunpa hän tietäisi rahatilanteeni. Hetken päästä ymmärsin, että hän tarkoitti kuutta lastani.”

    Laitisen perheessä on totuttu vaatimattomaan elämään. Projektin myötä lapset ovat saaneet tavaralahjoituksia eri puolilta Suomea.

    Pilvi Asikainen on myös auttanut sairaiden lasten hoidossa ja ottanut lapsia yökylään kaksi kerrallaan.

    ”Uskon, että lapseni muistavat ihmisten auttamisen koko ikänsä. Ihmisten hyväsydämisyyden kokeminen on kuitenkin ollut tässä kaikkein parasta.”