Arvostakaamme toistemme työtä

Leikkauspolitiikka ajaa ihmisiä toistensa niskavilloihin ja mustavalkoiseen joko tai -ajatteluun. Tästä esimerkkinä on keskustelu siitä, onko suomalaisissa yliopistoissa liikaa ”byrokraatteja” verrattuna akateemiseen henkilökuntaan.

Hallinto- ja tukitehtäviä tekevän henkilökunnan osuus oli suomalaisissa yliopistoissa vuonna 2015 keskimäärin 42 prosenttia (36–47). Tämä luku kuvaa siis ennen tänä vuonna toimeenpantuja vähennyksiä. Tämä on vähemmän kuin akateemisesti parhaiten menestyvissä eurooppalaisissa yliopistoissa.

Brittiläisissä yliopistoissa osuus on keskimäärin 53 prosenttia (35–85). Suurin osuus, 85 prosenttia, on menestyksekkäässä London Business Schoolissa. Luulisi, että siellä jos missä ei siedettäisi turhaa byrokratiaa. Perinteikkäissä Cambridgen ja Oxfordin yliopistoissa osuudet ovat 46 ja 44 prosenttia eli isompia kuin useimmissa suomalaisissa yliopistoissa.

Luvuista voisi päätellä, että hallintohenkilöstö ei voi olla turha joukko. Yliopistoilla on nykyään paljon sellaisia tiede- ja koulutuspoliittisia tehtäviä, laadun ja vaikuttavuuden arviointeja, IPR-asioita sekä seuranta- ja raportointivelvoitteita, joita ei ennen ollut.

Kunnollinen opinto-ohjaus ja opiskelijoiden muu tuki vaativat paljon työtä, enemmänkin kuin mitä yliopistot nyt pystyvät antamaan. Korkeatasoisen tutkimuksen lisäksi kilpailu parhaista opiskelijoista ja erityisesti ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelu edellyttävät laadukkaita palveluja. Myös opiskelijoiden uraneuvontaan ja työllistymisen tukemiseen tulisi lisätä paukkuja.

Kansainvälistyminen, erityisesti tavoite kasvattaa ulkomaisten opiskelijoiden määrää sekä lisääntyvä paine hankkia ulkopuolista rahoitusta myös kansainvälisistä lähteistä, merkitsee lisääntyvää työmäärää. Tähän tarvitaan erikoistunutta henkilöstöä. EU-hankkeiden valmistelussa ja hallinnoissa on paljon sellaista, millä ei tutkijoita kannattaisi rasittaa.

Ulkoinen ja sisäinen viestintä on yhä tärkeämpää. Tämän lisäksi on hoidettava palkanmaksu ja muu henkilöstöhallinto, taloushallinto, kirjasto, moninaiset tietojärjestelmät jne.

Käsite hallintohenkilöstö on vanhanaikainen. Tukipalveluhenkilöstö kuvaa paremmin nykyistä tehtäväkenttää. Se tuottaa arvokkaita asiantuntijapalveluita, jotka osaltaan mahdollistavat laadukkaan koulutuksen ja opetuksen vapauttamalla tutkijat ja opettajat sellaisesta työstä, jonka joku muu voi tehdä, ammattimaisesti ja tehokkaasti. Tukipalvelujen toiminnan pitää olla asiakaslähtöistä ja palveluhenkistä. Sellainen hallinto, jossa akateeminen henkilöstö paremminkin palvelee hallinnon tarpeita, ansaitseekin tulla saneeratuksi.

Nykyään yliopistojen tukipalvelutoimintoja johtavat useimmiten tutkijankoulutuksen saaneet monipuolisesti kokeneet ihmiset. Tukipalveluiden henkilöstöstä monet muutkin ovat väitelleitä ja osaavia tukemaan yliopiston perustehtäviä, koulutusta ja tutkimusta.

Ajan myötä yliopistojen hallintoon on pesiytynyt päällekkäisyyttä. Keskushallinnon lisäksi tiedekunnissa voi olla samoja palveluita. Päällekkäisyyksiä on kuitenkin jo purettu tai ollaan purkamassa.

On kuitenkin oleellista, etteivät palvelut etäänny liikaa asiakkaista – tutkijoista ja opiskelijoista. Kokemukset ulkoistamisista eivät aina ole hyviä. Säästöjäkään ei välttämättä synny, kun paikallisia oloja tuntematonta palveluntarjontaa joudutaan paikkaamaan. Akateemisen ja tukipalveluhenkilöstön jokapäiväinen vuorovaikutus ja kasvollisuuden säilyttäminen ovat onnistumisen a ja o.

Kaikkialla työelämässä on tärkeätä, että arvostamme toistemme työtä ja erilaisia ammattitaitoja. Meillähän on yhteinen päämäärä: lisätä hyvinvointiamme ja varmistaa, että planeettamme säilyy elinkelpoisena.