Lihateollisuusko menestystarina?

Mielenkiintoinen haastattelu , jossa tuli paljon SOK:n pääjohtajan Kuisma Niemelän ajatuksia esille (MT 18.6.). Tässä muutamia näkemyksiä, miltä asiat näyttävät täältä lihantuottajan suunnalta katsottuna.

Ensinnäkin maininta, että Suomen lihateollisuus olisi menestystarina, on kyllä pahoin väärä arviointi.

Kyllä HK ja Atria ovat varmasti yrittäneet EU-aikana toimintojaan kehittää, myös laajentamalla rajojen ulkopuolelle. Väkeä on vähennetty ja toimintoja hiottu välillä keskenäänkin kilpaillen. Mutta jos on tarkkaan tutkinut yhtiöiden tulokset ja taseet, kyllä lopputoteama on että menestystarinaan on kummallakin vielä pitkä matka.

Haastattelusta ilmeni myös, ettei ainakaan SOK:lla tunnusteta kaupan olevan liian vahvassa asemassa. Olisikohan viime vuosien tutkimukset ruoan hinnan jakautumisesta eri osapuolien kesken jääneet kiireessä huomaamatta. Esimerkiksi sopii maitolitran hinnan jakautuminen.

Kauppa saa valmiiksi pakatun tölkin myynnistä suuremman osuuden kuin tuottaja, kun valmis tuote menee vain kaupan läpi.

Maidontuottaja kasvattaa pienestä vasikasta ensin lehmän, koettaa kovalla lannoituksella ja kalliilla koneilla saada vuoden rehut, huolehtii lypsystä pari kertaa vuoden jokaisena päivänä. Pitää kalliilla järjestelmillä huolen maidon laadusta sähkölaskusta välittämättä. Maidon laatuhan on Suomessa maailman paras. Jokainen varmasti ymmärtää, että jako ei ole oikein. Lihan osalta tilanne on samankaltainen.

Haastattelussa oli maininta, että neuvottelut käydään hyvässä yhteistyössä tavarantoimittajien kanssa. Jos näin on, sitten kannattaa ottaa seuraavia asioita huomioon kotimaisen tuotannon ja työllisyyden turvaamiseksi.

Tuottajien pitää saada nopeammin kustannusten nousut hintoihin konstilla millä hyvänsä.

Nykymeno johtaa esimerkiksi sianlihassa tuotannon romahtamiseen, koska hinta laahaa pahasti jäljessä.

Uusia investointeja ei esim. lihasikaloissa ole paljon tehty. Rakennukset vanhenevat ja laitteet käyvät romuiksi. Kauppa sen kun rakentaa kovalla vauhdilla ja vieläpä pääosin kassarahoituksella.

Kotimaisen maataloustuotannon ja siihen liittyvän työllisyyden merkitystä ei pidä unohtaa. Tanskan sianlihanhinnoittelua ei voi ottaa malliksi, siellä kun kasvavat vain tuottajien velat. Ottakaa myös kaupan puolella tämä huomioon.

Kun me tuottajina pyrimme hoitamaan eläimet hyvin, kuluttaja voi olla varma lihan hyvästä laadusta. Ja myös alkuperä on tunnistettavissa. Tämä ketju ja sen jatkuvuus voidaan varmistaa vain oikeudenmukaisella hinnoittelulla. Mielestäni kaupan hinnoittelu näkyy monella eri alalla täällä maakunnassa.

Jos tilanne ei muutu, maakunnat köyhtyvät ja 20 vuoden kuluttua kauppa on kuivannut koko maaseudun. Ei ole enää kotimaisen maidon, lihan, puutarhakasvien ym. toimittajia. Toivottavasti isojen kauppaketjujen johtajat ymmärtävät tilanteen vakavuuden.

Mainitsemianne EU:n hintaheilahduksia olisi kyllä varaa kaupan katteista vähän tasailla. Kunpa ymmärrettäisiin asian vakavuus koko ruokahuollon kannalta.

Sanoitte olevanne kuluttajan puolella, toivottavasti ymmärrätte vastuunne. Te kauppaketjujen johtajat nimittäin tulette ratkaisemaan, voiko kuluttaja tulevaisuudessa saada pöytäänsä kotimaista ruokaa.