Suomeen rakennetaan nyt jättimäisiä päiväkoteja – perhepäivähoitoa ajetaan alas pedagogiikan varjolla
Byrokraattinen höpinä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta on maalaisjärjen vastaista pienten lasten päivähoidossa, Juho Mäkelä kirjoittaa kolumnissaan.Ollessani työmatkalla tammikuussa vaimo soitti hätääntyneenä. Sähköpostiin oli kilahtanut kutsu keskustelemaan asuinalueen ryhmäperhepäiväkotien lakkauttamisesta.
Kolmevuotias tyttäremme oli päässyt vastikään kunnalliseen ryhmäperhepäivähoitoon. Hän viihtyy hyvin kahdeksan lapsen ja kahden kokeneen perhepäivähoitajan kodinomaisessa hoitopaikassa.
Lakkautussuunnitelmaa perusteltiin sillä, että ryhmäperhepäiväkodissa ei työskentele varhaiskasvatuslain vaatimuksen mukaisesti varhaiskasvatuksen opettajaa. Tämä vastaa päivittäisen pedagogisen toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Suomeksi sanottuna perhepäivähoitajat eivät ole tarpeeksi koulutettuja hoitamaan lapsia.
Normaalisti iloinen lapsemme itki levottomasti joutuessaan meluisaan laitokseen.
Kaupunki halusi siirtää naperot uuteen päiväkotiin, jossa olisi tilat yli 200 lapselle. Se huolestutti, koska tytär joutui kerran väliaikaiseen hoitoon saman kokoluokan jättipäiväkotiin.
Normaalisti iloinen lapsemme itki levottomasti joutuessaan meluisaan laitokseen. Kukaan työntekijä ei tullut aamulla ottamaan häntä vastaan, ja käytävillä juoksenteli tenavia ilman valvontaa.
Iltapäivällä minulla oli vaikeuksia löytää tyttöä satojen lasten joukosta. Hoitajillakaan ei aluksi ollut tietoa, missä hän lymyää. Päiväkodin turvallisuus ja työntekijöiden suomen kielen osaaminen ei vakuuttanut.
Ryhmäperhepäivähoidon alasajo tuli yllätyksenä niin lasten huoltajille kuin työntekijöille. Virkamiehet valmistelivat suunnitelmaa pienessä piirissä, ja sen toivottiin menevän läpi hiljaisesti.
Onneksi vanhemmat nostivat asiasta metelin, ja kuntapäättäjät tarttuivat toimeen. Alle kahdessa vuorokaudessa perhepäiväkotien lakkautus peruttiin. Tällä kertaa kansalaisaktivismi kannatti.
Tärkeintä on varsinkin pikkulasten kohdalla yksilöllinen hoito, syli, ruokkiminen, puhtaus ja leikkiminen.
Satojen lasten jättipäiväkoteja rakennetaan nyt ympäri Suomea. Samalla perhepäivähoitoa ja muita pieniä päiväkoteja ajetaan alas. Toivottavasti teema nousee esiin kevään kuntavaaleissa.
Ilta-Sanomat kysyi toissa vuonna mielipidettä jättipäiväkodeista alan ammattilaisilta eri puolilta Suomea. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden mukaan ongelmaksi nousevat kiire, turvattomuus ja lasten käytöshäiriöt. Jättipäiväkodeissa henkilökunta vaihtuu tiuhemmin kuin pienemmissä päiväkodeissa. Työntekijät eivät opi kaikkien lapsien nimiä, ja linjastoruokailuissa toimitaan minuuttiaikataululla.
Haastattelin vuonna 2023 MT:hen opetusneuvos Kirsi Alilaa, joka vastaa varhaiskasvatuksesta opetus- ja kulttuuriministeriössä. Hänen mukaansa perhepäivähoitajien alhainen koulutustaso on pedagoginen ongelma. Vuonna 2030 päiväkotien henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla pitää olla korkeakoulututkinto. Tämä on järjetöntä, kun alalla on suuri työvoimapula.
Byrokraattinen höpinä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta on maalaisjärjen vastaista pikkulasten kohdalla. Tärkeintä on yksilöllinen hoito, syli, ruokkiminen, puhtaus ja leikkiminen. Se toteutuu erinomaisesti perhepäivähoidossa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






