LUONTO KIEHTOO NUORTA METSÄSTÄJÄÄ
Metsästyksen tarjomat luontoelämykset kiinnostavat nuoria. Nuoriin panostavassa metsästysseurassa sukupolvien välinen kuilu, pullamössösukupolvi ja ukkoutuminen ovat tuntemattomia käsitteitä.
Talven pakkanen paukkuu Lieksassa. Koivulan torpassa sekä leivinuuni että tunnelma on lämmin. Koolla on joukko Koivurinteen Erän jäseniä tarkoituksenaan kokeilla jäniksen ylösottoa suomen-ajokoiralla.
Ensin hörpätään aamukahvit ja turistaan mukavia. Iloisen puheensorinan seasta voi erottaa sekä kirkkaan lapsenäänen että hieman varttuneempien aikuisten ja nuorten puhetta. Täällä sukupolvien välinen kuilu, huonosti käyttäytyvä pullamössösukupolvi ja ukkoutunut metsästysseura ovat tuntemattomia käsitteitä.
”Koivurinteen Erä ei ole vain metsästysseura. Yhdistys on ensisijaisesti perustettu nuoria ja nuorisotyön tekemistä varten”, kertoo puheenjohtaja ja perustajajäsen Mauri Piironen.
Piirosen mielestä seuratoiminnan pitää pystyä uudistumaan, jotta se houkuttelisi. ”Nuoria pitää perehdyttaa myös itse järjestötoimintaan. Ilman uutta ja innokasta verta toiminta näivettyy.”
Yhteistä tekemistä riittää
Vaikka Koivurinteen Erä on vielä nuori seura, on Piironen ehtinyt olla vuosikymmeniä mukana Viekijärven Riistamiesten toiminnassa.
Aktiivinen nuorisotyö metsästysseurassa sekä muut metsästykseen ja kenneltoimintaan liittyvät ansiot toivat hänelle viime vuonna Pohjois-Karjalan vuoden erämiehen tittelin.
Metsälle lähdettäessä Auvo ja Olli Ryhäsen suomenajokoira Wili lasketaan irti.
Sekä isä Auvo että 16-vuotias poika Olli metsästävät.
”Metsästäjätutkinnon suoritin 12-vuotiaana. Jäniksiä olen ampunut varmaan sellaiset kymmenen kappaletta. Mutta ei saaliin saaminen ole se tärkein juttu läheskään kaikilla jahtireissuilla.”
Rauno Tolvanen kertoo olevansa esimerkki Koivurinteen Erän jäsenestä, joka ei harrasta metsästystä.
Myös Tolvasen lapset, 10-vuotias Hermanni ja 16-vuotias Milka ovat mukana seuran toiminnassa. Kumpikaan ei ole ainakaan vielä suorittanut metsästäjätutkintoa.
Mutta yhteistä tekemistä riittää. Viime kesänä seuran porukka kuvasi elokuvaa, joka kertoo elämästä sata vuotta sitten Koivulan torpalla yhden päivän aikana.
Talven aikana hiotaan elokuvan markkinointistrategiaa, yritetään saada projektille huomiota ja toivotaan, että elokuva tavoittaa paljon katsojia keväällä.
Elokuvanteon lisäksi seura ehti järjestää viime kesänä myös perinneleirin, missä tutustuttiin muun muassa vanhoihin metsästysperinteisiin.
”Nuorten eräleirit ovat suosittuja. Tulijoita olisi ollut jopa sata ympäri Suomen, mutta meidän rahkeet riittävät 20–30 leiriläiseen.”
Tuuba ja haulikko hallussa
Joonas Vitri on 16-vuotias metsästäjä, innokas musiikinharrastaja ja Koivurinteen Erän jäsen.
Haulikon lisäksi Vitri hallitsee tuuban ja sähköbasson. Hän soittaa Lieksan nuorisopuhallinorkesterissa.
Ennen kuin Wili on saanut jänistä liikkeelle, on Piirosella ja Vitrillä hyvää aikaa suunnitella tulevia.
Yksityistilaisuuteen on tilattu soppatykkimuonitusta, jonka Piironen hoitaa ja kartuttaa seuran kassaa. Tilaisuuteen kaivataan myös elävää musiikkia.
”Joonaksen pyytäminen keikalle oli luonteva vaihtoehto”, toteaa Piironen.
Sekä Tolvasen että Piirosen mielestä on tärkeää kuunnella nuoria ja heidän toiveitaan seuratoiminnassa.
Pelkästään yhteen asiaan vihkiytynyt toiminta ei ole välttämättä kovin kauaskantoista. Molempien miesten mielestä on hyvä, jos nuoret pääsevät toteuttamaan muissa harrastuksissa hankkimiaan vahvuuksia myös Koivurinteen Erän toiminnassa.
Ryhästen ajokoira Wili saa jäniksen liikkeelle ja sen ajohaukku alkaa raikua kirpeässä pakkassäässä.
Auvo ja Olli ovat jo passissa, Vitri lähtee torpan pihalta passiin Piirosen neuvojen saattelemana.
”Tiedäthän mihin sinun kannattaa mennä? Äläkä sitten liiku tai jänis ei varmasti tule lähellekään.”
Sekä Vitrille että Olli Ryhäselle metsästykseen oleellisena kuuluvia osia ovat tulilla istuminen ja makkaranpaisto.
”Kyllä aikaisissa aamuherätyksissä on myös oma viehätyksensä”, pohtii Ryhänen.
Molemmat pojat ovat sitä mieltä, että kaikkein hienoimpia luontoelämyksiä saa, kun on liikkeellä ihan yksin.
Mutta 16-vuotiaan ei ole aivan helppoa lähteä Lieksan keskustasta metsästämään, sanoo Vitri. Metsällä käydäänkin pääasiassa porukalla.
”Metsästysporukka ja koulukaverit eivät ole samoja. Metsästävien koulukavereitten kanssa puhutaan kyllä jahtitilanteista ja luonnossa koetuista asioista, mutta varsinaiset metsästyskaverit on erikseen”, kuvailee Ryhänen.
Kaikki eivät hyväksy
Kaikki eivät hyväksy metsästystä eivätkä pidä siitä. Tähän törmää myös nuori metsästäjä.
Esimerkiksi Ryhäsen sisko ei ole kovin innoissaan veljensä harrastuksesta.
”Parempi olla hiljaa kuin lähteä soittamaan suutaan innokkaiden metsästyksen vastustajien kanssa”, vastaa Ryhänen diplomaattisesti.
Jänisjahdin lisäksi hänelle tuttuja jahtimuotoja ovat metsäkanalinnustus, sorsastus, majavajahti ja pienpetopyynti. Hirviporukassa hän on toistaiseksi koejäsenenä, sillä varsinaiseksi jäseneksi pääsee vasta 18-vuotiaana.
”Ihan kaikki vanhemmat metsästäjät eivät ole suhtautuneet minuun pelkästään positiivisesti. Tympeily tuntuu hieman hölmöltä.”
Nuorten metsästäjien mielestä hienoimpia luontoelämyksiä saa, kun on liikkeellä ihan yksin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
