Kämppäisäntä Jari Olkkola pitää huolen polttopuistakin.
Tervetuloa erä elämykseen
Kylmäluoman retkeilyalue saattaa kauneudellaan mykistää kulkijan. Kirkkaiden järvien välissä kulkee harjujonoja, joissa on jääkauden jättämiä painaumia, suppoja.
Nokipannukahvi on parasta hyvän vaelluksen lomassa ulkoilmassa, mutta kodassakin kahvi maistuu.
Kalamiehille Kylmäluoma tarjoaa tuhatkunta hehtaaria järviä ja lampia. On mistä valita.Oli eräretkeilijä sitten kokenut luonnossa liikkuja tai urbaani ensikertalainen, kämppäisäntä ja eräopas Jari Olkkola pitää huolen, että kulkija saa keskittyä luontoelämykseen.
Yhteisillä mailla
Eräoppaan työ on kutsumusammatti
Taivalkoskelainen Jari Olkkola pohti nuorena moniakin ammatteja, joissa saisi liikkua ulkona, eikä kirjoituspöydän ääressä kuluisi paljoa aikaa. Päällimmäisenä mielessä taisi olla rajamiehen ura.
Rajamiestä Olkkolasta ei tullut mutta luonnossa liikkuja kyllä. Hän ehti olla muutaman vuoden työnjohtotöissä, sitten ammattikalastajana seitsemän vuotta. Nyt hän huoltaa ja ylläpitää Villin Pohjolan Hossan ja Koillismaan kämppiä ja pyörittää kolmen muun yrittäjän kanssa Kylmäluoman leirintäaluetta.
Sen lisäksi hän on eräopas ja leirikokki. Talvisin Olkkola ohjaa taivalkoskelaisen Saijan koiravaljakkoretkiä.
Kirjoituspöydän taakse ei ole useinkaan asiaa, Olkkola kiittää. Joskus joutuu seisomaan leirintäalueen ravintolassa kassan takana ja siinäkin tahtoo tulla hiki.
Luonnikkaammin käyvät pienet korjaustyöt tai polttopuiden ja kaasun hankkiminen kämpille. Isäntä myös valvoo, että kämpät pysyvät kunnossa. Leirintäalueella riittää samantapaista huoltotyötä koko ajan.
Mieluisinta on opastaa matkailijoita luonnon rauhaan ja kokea mukana, mitä metsästys ja kalastus tarjoavat kävijöille. Vaeltaa niiden kanssa, joille elämykset syntyvät vaeltamisesta.
Juopot teettävät eniten työtä
Oppaasta riippuu paljon. Hän voi tarinoillaan lisätä elämyksen voimaa ja tuoda luonnon lähemmäs kulkijaa. Ja kun huolto toimii hyvin, retkeilijän ei tarvitse kiinnittää siihen mitään huomiota. Riittää kun nauttii nokipannukahveista ja maastossa valmistetuista herkkuaterioista.
Eräoppaan työ on kutsumusammatti ja myös elämäntapa.
”Hienoa työtä tämä on, mutta kyllä tässäkin voi palaa nopeasti loppuun.”
Jari tietää useammankin tapauksen, joissa mukava elämäntapa on alkanut tuntua ensin työltä ja sitten pakkopullalta.
”Minulla on se etu, että saan tehdä useampaa erilaista työtä. Talven tullen ovat vuorossa rekikoirasafarit Saijan lomakeskuksessa. Kyllä se alkaa tuossa marraskuulla jo poltella, että milloin pääsee koirien kanssa rekiajelulle.”
Kesäkaudet kuluvat retkeilyalueella ja mökkien huollossa.
Koillismaa on matkailun aarreaitta
Tehtävää on paljon, sillä kaikki kävijät eivät ymmärrä omaa vastuutaan alueiden siisteydestä.
”Koko ajanhan täällä saa roskia noukkia”, Olkkola myöntää. Hän ei silti pidä suomalaista matkailijaa kovin sotkuisena otuksena.
Tavallinen retkeilyalueella käyvä turisti on luonnon ystävä, ja hänen jäljiltään jää kovin vähän merkkejä polun varteen saati luontoon. Suurin osa siivoustyöstä tulee aivan pienen osan tekemisistä.
Pari ryhmää nousee yli muiden: aivan nuoret, joiden tuntuu olevan vaikea ojentaa kättä roskakoria kohti ja tietysti humalaiset seurueet. Kun viinaa otetaan liikaa, niin ei siinä siisteys ensimmäiseksi tule mieleen.
Juopot teettävät eniten töitä myös mökkitalkkarille. Periaatteessa kämpät pitäisi jättää ”siistimpään kuntoon kuin ne olivat saavuttaessa”. Useimmat tähän pyrkivätkin, mutta jos ilta on mennyt överiksi, niin ei päivä useinkaan ala sen paremmin. Pakataan vain tavarat nopeasti kasaan ja häivytään.
Sotku jää seuraavan asukkaan tai talkkarin siivottavaksi. Lasku kuitenkin lähtee sotkijalle.
Vaikka kalastajat ovat yleensä tottuneita luonnon kävijöitä, Olkkola ei anna kaikille heistäkään kovin hyvää todistusta. Kalastuspaikoille jää tavaraa juomapulloista eväspapereihin ja oluttölkkeihin.
”Puhtaassa maisemassa yksikin paperi pistää silmään.”
Koillismaa on Suomen tunnetuimpia matkailualueita, mutta Olkkolan mielestä sen kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole löydetty.
”Kyllä tässä olisi paljon enemmän hyödynnettävää.”
Matkailukäytössä Taivalkosken luontoa ollaan vasta löytämässä. ”Täällä on aivan upeita harjujonoja, on kirkasvetisiä järviä ja kalaisia lampia. Maasto on paljolti kuivaa kangasmaata, jota on helppo vaeltaa.”
Toiselta laidalta alue on soista, ja suokin kuuluu suomalaiseen luontoon. Siellä on hyvät marjamaat, mustikkaa ja puolukkaa – lakkaakin löytää se, joka tietää mistä etsii.
Olkkola ei allekirjoita ajatusta että retkeilyalueet ja järjestetty matkailu kuormittaisivat luontoa.
”Se taitaa olla päinvastoin. Kun kulkijat ohjataan merkityille reiteille, muu luonto säästyy kulutukselta. Matkailija näkee ja kokee luonnon, vaikka käyttääkin merkittyä polkua.”
Talouden taantuma tuntuu Taivalkosken matkailussakin, mutta myönteisellä tavalla. Olkkola sanoo, että moni yritys ja yksityinenkin karsii kuluja ulkomaanmatkoista ja huomaa, että kotimaassa on paljon näkemisen arvoista kokematta.
”Koko ajan tulee varauksia. Tilauskirjat alkavat olla täynnä.”
” Hienoa työtä tämä on, mutta kyllä tässäkin voi palaa nopeasti loppuun. ”
” Puhtaassa maisemassa yksikin paperi pistää silmään. ”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
