Suomen korpivaellus idän ja lännen välissä ‒ Olemme joutuneet lunastamaan itsenäisyytemme yhä uudestaan, milloin asein milloin taloudellisin sitoumuksin ja sopimuksin
Tähän päivään asti olemme olleet enemmän tai vähemmän riippuvaisia itäisestä naapurista ja sen valtapyrkimyksistä. Olemme joutuneet lunastamaan itsenäisyytemme yhä uudestaan, milloin asein milloin taloudellisin sitoumuksin ja sopimuksin.
Uuteen kehitykseen olemme astumassa rinta rinnan Ruotsin, entisen emämaan kanssa. Siinä on historian siipien havinaa. Kuva: Juho LeskinenSuomen historiassa Ruotsilla ja Venäjällä on ollut merkittävä rooli riippumatta siitä, olimmeko olleet osa niiden hallintoa vai nykyinen itsenäinen demokratia. Kytköksemme Ruotsin kuningaskuntaan päättyi vuonna 1809 Venäjän ja Ruotsin välillä solmittuun Haminan rauhaan. Siihen asti Suomi oli ollut 600 vuotta Ruotsin kuningaskunnan itäisin maakunta.
Vuosien saatossa Suomen asema osana Ruotsin kuningaskuntaa oli heikentynyt pelkäksi itäiseksi rajamaakunnaksi. Se loi otollisen maaperän Venäjän keisari Aleksanteri I:n laajentumispyrkimyksille, jotka lopullisesti sinetöitiin Haminan rauhassa.
Aleksanteri I oli yksi aikansa valistuneimpia itsevaltiaita. Tämä näkyi myös hänen suhtautumisessaan uuteen läntiseen hallintoalueeseen. Suomi olikin monessa suhteessa erityisasemassa muihin Venäjän osa-alueisiin nähden, jotka olivat tiukasti alistettu venäläishallintoon ja järjestyksen pitoon.
Suomi sai säilyttää suurimman osan Ruotsin vallan aikaisesta lainsäädännöstä ja valtaoikeuksista. Myös Ruotsin ajalta peräisin oleva hallintokulttuuri takasi säätyjen aseman Suomea koskevien asioiden valmistelussa.
Suomen asioiden hoitajina keisarin hovissa toimivat merkittäviin asemiin nousseet suomalaiset hallintomiehet kuten Armfelt ja Sprengtporten. Molemmat olivat olleet vaikutusvaltaisessa asemassa jo kuningas Kustaa III:n hallinnossa.
Venäjän keisari halusi toiminnallaan saada aikaiseksi Suomessa myönteisen itsenäisen kehityksen, jonka toteuttajina toimivat suomalaisten omat edusmiehet. Tämän katsotaan olleen alku Suomen autonomian kehittymiselle, joka lopulta toteutui Venäjän suuren vallankumouksen kaaoksen keskellä 1917.
Tähän päivään asti olemme olleet enemmän tai vähemmän riippuvaisia itäisestä naapurista ja sen valtapyrkimyksistä. Olemme joutuneet lunastamaan itsenäisyytemme yhä uudestaan, milloin asein milloin taloudellisin sitoumuksin ja sopimuksin. Näistä irti pääsemiseen tarvittiin Putinin käynnistämä koko eurooppalaista valtarakennetta koetteleva tapahtumaketju.
Uuteen kehitykseen olemme astumassa rinta rinnan Ruotsin, entisen emämaan kanssa. Siinä on historian siipien havinaa. Tällä kertaa tasavertaisena läntisenä demokratiana, jonka asema tunnustetaan maailman valtakeskuksissa.
Se tapa, jolla valtiojohtomme on lyhyessä ajassa vakuuttanut valtioiden päämiehet Suomen ja suomalaisten oikeudesta itsenäiseen ja vakautta luovaan elämään pohjolan perukoilla, on hatun noston arvoinen.
Paavo Kajander
Pori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
