Yhteisen tien alussa

Kuva: Jouko Behm 

Kuva: Jouko Behm 

On se komea. Olga Temonen riisuu tallissaan hevoselta loimea kuvausta varten. Kiiltäväkarvaisella mustalla ruunalla on suomenhevoseksi kokoa ja raajoissa pituutta. Värityskin on harvinainen.

Vaikka komeuskin on valtti, ei Olga ole valinnut hevosta talliinsa sen tähden. Haaveissa on yhteinen ura ja menestys suomenhevosten SM-tason estekisoissa. Me pääsemme seuraamaan parivaljakon yhteistä matkaa Olgan videoblogien kautta.

Lokakuun lopulla Olgan talliin muuttanut komistus onkin Kantri-yhteistyön kunniaksi ristitty uudelleen Kantri Romeoksi. Kotioloissa sitä kutsutaan Ukoksi.

Olgaa kiinnostaa nimenomaan esteratsastus, vaikka hän harrastaa kouluratsastustakin. Viimeiset kaksi kautta Olga on kilpaillut 100–110 sentin radoilla esteratsastuksessa puoliverisellä Woodylla ja Elhotar-suomenhevosella, joka on entinen ravuri.

”Ostin Elhon, kun se näytti nätiltä”, Olga hymyilee. ”Ratsastin sillä seitsemän vuotta. Elhotar pystyi hyppäämään metrin esteratoja, mikä on ihan hyvin ex-ravurille. Se kertoo, miten monipuolinen suomenhevonen on. Oli iso työ päästä Elhottaren kanssa kansalliselle tasolle.”

Nyt Olga on laittanut Elhottaren kantavaksi eikä kisaa sillä enää.

”Woodyllä olen ratsastanut neljä vuotta, ja se on opettanut minulle paljon. Se ei sukunsa puolesta ole estehevonen, vaan kouluhevonen. Eikä se vaan syty esteistä niin paljon kuin haluaisin. Olen hypännyt sillä silti.”

”Jos Suomessa haluaa esteratsastuksessa huipulle, pitäisi hypätä 150-senttisiä esteitä. Mulla ei riitä rahkeet eikä ole ikinä varaa sellaiseen hevoseen. Suomenhevosluokissa mestaruustasolle riittää 120-senttiset esteet.”

Suomenhevoskeskusteluja Olga on seurannut pidemmän aikaa. ”Minua kiinnostaa suomenhevosen kehittäminen ratsuhevoseksi. Suomenhevosten ratsujalostus on mennyt tosi paljon eteenpäin, näitä on jalostettu paremmin ratsastettaviksi. Elhottaren jälkeen päätin, että haluan sellaisen, ratsuksi jalostetun suomenhevosen.”

Ratsastajista osa on suomenhevosihmisiä, ”suokki-ihmisiä”, kuten heitä kutsutaan. Osa taas nimenomaan ei-suokki-ihmisiä. Olga ei halua tulla luokitelluiksi kummaksikaan. Olgan puoliso Tuukka Temonen kuuluu ei-suokki-ihmisiin, mutta tykkää Kantturaksi kutsumastaan Kantrista kovasti.

Kantri on Olgalle jo viides suomenhevonen.

”Kantri on toisaalta niin suomenhevonen ja toisaalta ei. Sen ratsastettavuus on ihan eri tasoa kuin aiemmilla suomenhevosillani. Silti siinä on suomenhevosen peruspiirteet: jääräpäisyys, tasaisuus ja se, että maastosta se lähtee kotiin mielellään.”

”Kantri Romeon kanssa heti ensimmäinen ratsastuskerta tuntui melkein samalta kuin Elhotar vuosien työn jälkeen. Jalostustyöllä on niin iso merkitys. Toki Kantrinkin kanssa on jo ennen minua tehty töitä, mutta lähdetään ihan eri tasolta”, Olga toteaa. ”Kantrilla voin kisata jo ensi kesänä.”

”Kantri oli aluksi vieraskorea, myöhemmin se on näyttänyt omat temppunsa. Kyllä tässä työtä on. Esimerkiksi ruokinta täytyy pitää tasapainossa niin, että hevosella on menohaluja sopivasti.”

Kantri on ennen ollut kouluratsastajalla. ”Kyllä minä sillä varmasti kouluratojakin starttaan, mutta kokeilen ensin, olisiko tästä estehevoseksi.”

Olga on jo käynyt Kantrin kanssa muutaman eri valmentajan luona. ”Kaikki ovat tykänneet siitä.”

Olga on pääsyt Kantrin kanssa kouluratsastuksessa myös ratsastajaliiton Kaakkois-Suomen aluevalmennettavaksi. ”Se on tarkoitettu lähinnä junioreille, mutta sinne on otettu väillä myös suomenhevosratsastajia.”

Viime viikkojen aikana Olga ja Kantri ovat tutustuneet toisiinsa. ”En vielä tunne Kantria niin hyvin, että osaisin sanoa, miten tämä lähtee menemään.”

”Toivon, että se kestää. Ratsuhevoset ovat niin kuin urheilijat yleensä, paikat herkkinä. Huolettaa, miten sen jalat kestävät. Toisaalta hevosta ei voi pistää pumpuliin, sen täytyy saada elää hevosen elämää muiden hevosten kanssa ja päästä laitumelle.”

”Nyt kohotetaan peruskuntoa ja kehitetään yhteistyötä. Prosessia voisi kuvailla vaikka niin, että että mä viritän sitä kuin mopoa, itselleni mieluisaksi. Täytyy ratsastaa sitä mahdollisimman monipuolisesti, jotta sen lihaskunto pysyy hyvänä ja se kestää sitten myös esteiden hyppäämisen. Kyllä mä säästän sitä. Hypätään tässä vaiheessa esteitä vain kerran viikossa.”

Aika näyttää, mihin Olga ja Kantri Romeo yltävät yhdessä. ”Ollaan Kantrin kanssa yhteisen tien alussa.”