Kyläkoululla kasvanut muusikko

Toivoa -kampanjan lähettiläs Pauli Hanhiniemi kävi tutustumassa Boliviassa paikallisiin oloihin. Heikossa asemassa olevien lasten kohtaaminen oli ravisteleva kokemus. Kari Salonen 

Pauli Hanhiniemi, 52, vietti lapsuutensa Itärannan maalaiskylässä Alavudella. Kuusilapsinen perhe asui kyläkoulussa, jossa vanhemmat toimivat opettajina.

Tuoreessa Kerran elettyä -kirjassaan Hanhiniemi kertoo, kuinka muutto pikkukylältä kahdeksan kilometrin päähän Alavuden kirkonkylälle oli dramaattinen käänne 10-vuotiaan pikkupojan elämässä. Meno isoon kouluun ja kaveripiirin muuttuminen merkitsivät yhden aikakauden loppua ja astumista isompiin saappaisiin.

Kirjan tekeminen oli suomirockin konkarille hieno kokemus. ”Kun aloin kirjoittaa mukulana koettuja asioita, totesin, että niistä tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin. Itärannan juuret ovat oman identiteettini kannalta ihan hemmetin tärkeitä”, Pauli Hanhiniemi sanoo.

Hanhiniemi on asunut pitkään itse remontoimassaan puutalossa Tampereen Pispalassa. Synnyinseudullaan hän käy tapaamassa äitiään. Kylänraitti on muuttunut omista nuoruusvuosista.

”Alavuden elämänmeno on hiljentynyt, mutta se ei kerro koko seutukunnan tilanteesta realistisesti. Tuurin kyläkaupan vetovoima on suuri, ja se on hiljentänyt myös lähikuntien kuten Kuortaneen ja Ähtärin taajamia.”

Vuonna 1982 Hanhiniemi perusti ystäviensä kanssa Kolmas nainen -yhtyeen. Siitä alkoi suomirockin suuri menestystarina, jossa riittää muisteltavaa.

”Kirjaa tehdessä aloin muistaa vanhoja asioita yhä enemmän. Totesin samalla, että minulla on ollut hieno elämä. Jos tämä tällaisena jatkuu, en voi valittaa”, hän toteaa.

Hanhiniemi on ollut monessa mukana. Hän on levyttänyt ja keikkaillut myös Perunateatteri- ja Hehkumo-kokoonpanojen kanssa ja tehnyt teatteria. Lokakuussa ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi Pölyä, Hiuksia, Risuja.

Syksyn ja talven aikana Hanhiniemi kiertää Suomea uuden Retkue-bändinsä kanssa

Kolmatta naistakaan ei ole kuopattu. 35 vuoden mittainen ura jatkuu ”kunhan äijät joutavat muilta kiireiltänsä”.

”Me bändin jätkät ymmärrämme Kolmannen naisen arvon. Se on meille kuin aarre. Onhan se uskomatonta, että samat jätkät, jotka tutustuivat ja alkoivat soittaa 15-vuotiaina yhdessä, tekevät vielä viisikymppisinä samaa.”

Kirjasta käy selville, että Kolmannen naisen matka huipulle oli kivinen. Hanhiniemen mukaan yhtye käytti maalaisperinteestä tuttuja selviämiskeinoja.

”Olimme yhtä sinnikkäitä kuin alavutelaiset meijerin, sahan tai kuivaamon pyörittäjät.”

Hanhiniemi on Suomen Lähetysseuran Toivoa.fi -kampanjan uusi lähettiläs. Haastattelua edeltävänä yönä hän on palannut Boliviasta, missä hän oli tutustumassa Suomen lähetysseuran työhön.

Matka kehitysmaahan oli avartava ja koskettava kokemus. Vuoristoisessa viidakossa, lepakoiden ja kokapensaiden keskellä vaeltaessaan Hanhiniemi ymmärsi myös kotimaan tärkeyden.

”Makasin mahataudissa maailman toisella puolella. Pidätellessäni paskaa ja oksennusta tulin miettineeksi, missä eniten haluaisin olla. Mielikuva oli selkeä: halusin olla Virroilla Toisveden rannalla isäni ja isoveljieni rakentamassa rantasaunassa. Heittää löylyä ja mennä uimaan puhtaaseen järviveteen. Lohduttelin itseäni mielikuvalla ja sillä, että joskus vielä sinne pääsen.”

Kerran elettyä -kirja ja Pölyä, Hiuksia,

Risuja -levy ilmestyivät lokakuussa.