Yhteisymmärrykselle on kysyntää enemmän kuin arvaammekaan
Vakavien kansallisten uhkien edessä suomalaiset ovat löytäneet yhteisymmärryksen, mutta muutoin vastakkainasettelu riepottelee. Sovinnolle ja yhteisymmärrykselle voi kuitenkin olla arvaamatonta kysyntää, kirjoittaa Seppo Kääriäinen kolumnissaan.22.7.202422:00
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on nyt taivaltanut reippaan vuoden, ja kolme vuotta on jäljellä, jos ihmeitä ei tapahdu.
Hallituksen taival on ollut alusta lähtien kuoppainen, mutta olosuhteetkin ovat olleet ja ovat erikoisen hankalat. Eikä hallituksen saama perintökään ollut parhaasta päästä.
Hallituksen politiikka ei nauti mielipidetutkimusten mukaan suurta suosiota, mutta samaa on sanottava oppositionkin toiminnasta.
Polarisaatio oikeistoakselin ja punavihreiden välillä on kiristynyt. Työelämäuudistukset ovat kärjistäneet suhteita työntekijäjärjestöihin. Lakot ovat muistissa.
Sopeutusleikkaukset toimivat samaan suuntaan. On mahdollista, että tulevan syksyn työehtoneuvotteluissa palataan viime talven ja kevään kärjistyneisiin asetelmiin.
Demareiden tuki käännytyslaille ylläpitää mahdollisuutta sinipunan paluulle.
Pääministeripuolue on pitänyt mielipidetutkimuksissa hyvin pintansa. Kovat päätökset eivät ole kolahtaneet sen tappioksi. Kokoomuksen asema on – kuten on todettu moneen otteeseen – suvereeni. Sillä on kaikki olennainen poliittinen valta.
Kokoomus ja demarit kilpailevat mielipidetutkimuksissa tasaväkisesti ykköspuolueen asemasta. Perussuomalaiset ovat pitäneet kolmanneksi suurimman paikan, vaikkakin sen gallupkannatus on hivenen valahtanut. Kysymys kuuluu, kestääkö perussuomalaiset nykykyytiä.
Käännytyslain käsittely oli demareille sisäisesti vaikea paikka. Kuusi demariedustajaa äänesti lakia vastaan. Eduskuntaryhmän sisältä julkisuuteen vuotaneet tiedot viittaavat laajemminkin tulehtuneeseen tilanteeseen.
Tohtori Lasse Lehtinen (sd.) kirjoitti ”luteiden karistamisesta” asevelidemareiden vanhojen sanontojen mukaisesti ajoilta, jolloin kamppailtiin tiukasti kommunistien kanssa.
Toisaalta demareiden tuki käännytyslaille ylläpitää mahdollisuutta sinipunan paluulle.
Li Anderssonin vasemmistoliitto on syönyt demareiden kannatusta. Näin kävi EU-vaaleissa Anderssonin huikean suosion ansiosta.
Sosiaalidemokraattien olisi kyettävä saamaan kannatusta punavihreän ryhmittymän ulkopuolelta noustakseen suurimmaksi ohi kokoomuksen.
2010-luvun lopulta lähtien on käynyt toteen se, että suomalaiset yhdistyvät uhan ja vaaran edessä.
Keskusta on oikeistoakselin ja punavihreiden puristuksessa. Annika Saarikko väistyi puheenjohtajan paikalta, ja Antti Kaikkonen valittiin hänen tilalleen. Uuden puheenjohtajan suosio ei ole ainakaan vielä heijastunut puolueen kannatukseen.
Syksyn ja talven mittaan nähdään, millaisiin luottamusta lisääviin remontteihin Kaikkonen on ryhtynyt ja virkoaako keskusta hänen johdollaan. Kaikki lähtee puolueen tarkoituksen kirkastamisesta.
2010-luvun lopulta lähtien on käynyt toteen se, että suomalaiset yhdistyvät uhan ja vaaran edessä: korona, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja välineellistetty maahantulo ovat pakottaneet laajaan poliittiseenkin yhteisymmärrykseen.
Mutta muutoin vastakkainasettelu on jyrkkää, polarisaatio jyllää, luottamus on vähissä, ja politiikan kieli on käynyt tarpeettoman kovaksi.
Voimakkaat tuulet, jopa myrskyt heiluttelevat Eurooppaa ja Suomea. Emme pääse helpolla. Sovinto- ja yhteisymmärryspolitiikalla on enemmän kysyntää kuin nyt arvaammekaan.
Kolumnin kirjoittaja on ministeri.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
