Villisikakanta karkaamassa hallinnasta

Villisika jatkaa levittäytymistään uusille alueille Suomessa. Villisikakanta kasvaa myös Ruotsissa, jossa kinnerpuuhun päätyy vuosittain jo yli 100 000 sikaa.

Kukaan ei tiedä paljonko villisikoja Ruotsissa on, mutta voi olla, että kokonaiskanta on jo ylittänyt 300 000 yksilön rajan.

Ruotsissa on jo paikoitellen niin runsas riistakanta kaiken kaikkiaan, että metsästäjät eivät kykene ehkä rajoittamaan kasvua.

On kuusipeuroja, villisikoja, metsäkauriita, hirviä ja saksanhirvikantakin on kasvussa.

Myös Suomen villisikakanta, 3 500 yksilöä, on arvio, jota korjattiin taannoin ylöspäin. Todellisuudessa sikojen määrää on erittäin vaikea tarkasti arvioida.

Suomalaismetsästäjien hyvin tuntemassa Baltiassa sikakannat ovat romahtaneet. Syynä on afrikkalainen sikarutto. Siat ovat joko kuolleet tautiin tai ne on käskystä tapettu. Valtio on maksanut tapporahaa monin paikoin.

Pyyntikorvausta villisioista maksetaan Suomessakin. Sikaruttoa ei kerta kaikkiaan tänne haluta. Taloudelliset vaikutukset olisivat liikaa.

Kuljetin vuonna 2009 suomalaisen riistahallinnon edustajat Ruotsiin tutustumaan tilanteeseen hyvin tiheän villisikakannan alueilla. 2010 kehotin silloista riistantutkimuksen johtoa perehtymään villisikatilanteeseen tosissaan, koska ennustelin villisian olevan tulevina vuosina yksi kuumimmista riistakysymyksistä maassamme.

Villisiat olisi voitu tuolloin hävittää Suomesta, ainakin nykyistä helpommin.

Mutta ei hävitetty. Villisikakanta jatkoi kasvuaan ja levittäytyi. Tietoa jaettiin seminaarien, koulutusten ja lehtiartikkeleiden muodossa. Aiheesta keskusteltiin paljon metsästäjien keskuudessa.

Suomesta vieraili parhaimmillaan pelkästään Virossa noin 7 000 metsästäjää vuosittain ja tavoitelluin saaliseläin oli juuri villisika. Sikajahti koettiin jännittävänä ja mielenkiintoisena.

Possut olivat helposti saavutettavissa lauttamatkan päässä. Ja mikä hienointa, ongelmat pysyivät Suomen lahden eteläpuolella.

Villisian metsästys ei ole helppoa, varsinkaan jos jahdista ja riistan käyttäytymisestä ei ole vielä kertynyt osaamista.

Keskimääräinen kyttäysaika villisikaa kohden on Suomen tiheimmällä levinneisyysalueellakin ollut 84 tuntia. Ja kyttääminen on aloitettu vasta sen jälkeen kun siat on ruokinnalla havaittu.

Suomalaiset ovat taitavia metsästäjiä ja meillä on nykyisin kunnollinen optiikka sekä muut apuvälineet.

Villisika on luonnon selviytyjä. Se on ovela ja kestää petoja sekä pakkasta. Se on taistelija, joka pakenee rajusti ja tarvittaessa kauas.

Villisikaa metsästetään nyt Suomessa aktiivisemmin kuin koskaan. Silti kanta vaikuttaa kasvavan.

Onko sika niin taitava selviytyjä, että se on jo onnistunut kaikesta huolimatta löytämään tiensä suomalaisten sydämiin jäädäkseen?