Hirvieläinten vasasuoja ei poistu

Lausunnolla oleva maa- ja metsätalousministeriön esitys hirvieläinten metsästykseen tulevista muutoksista on jo nyt ehtinyt herättää keskustelua. Paheksuntaa on kuulunut siitä, että niin sanottu hirvieläimen vasasuoja poistettaisiin, ja emän, jota vasa seuraa, saisi vapaasti ampua.

Vasasuoja ei poistu mihinkään. Hirviemää, jota vasa seuraa, ei edelleenkään saa ampua. Tämä määräys pysyy yhtenä keskeisenä metsästäjän eettisenä sääntönä.

Ainoa muutos on, että tätä epäeettistä tekoa ei enää käsiteltäisi käräjillä. Koska olen ollut aikanaan aloitteen tekijä ja edelleen vakaasti sitä mieltä, että nyt tehty esitys on paras mahdollinen, perustelen sitä seuraavassa.

Lähtökohtani vasasuojan rikosoikeudellisen vastuun poistamiseen oli se, että eräät käräjäoikeudet olivat tehneet täysin kohtuuttomia ratkaisuja.

Minulla on hallussani oikeudenkäyntipöytäkirjoja, joiden mukaan metsästäjä on ampunut passiin tulleen yksinäisen naaraan ja ampumisen jälkeen muutamia minuutteja myöhemmin paikalle on ilmestynyt vasa. Kyseessä on ollut täysin tahaton teko ja seurauksena noin 15 päiväsakkoa, saaliin menetys valtiolle ja pari vuotta metsästyskieltoa.

Nämä tapaukset olivat johtamassa siihen, että metsästäjät eivät enää uskaltaneet ampua naarasta ollenkaan. Jos tämä linja olisi yleistynyt, se olisi ollut katastrofi järkevälle hirvikannan hoidolle.

Tietääkseni missään Euroopan maassa emän ampuminen vasan edestä ei ole yleisessä alioikeudessa käsiteltävä rikosjuttu.

Minusta esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa metsästyskulttuuri on samaa tasoa kuin Suomessa eli erinomainen. Ainakin näissä maissa vasasuoja on tiukasti eettisissä säännöissä eikä rikoslaissa, ja se toimii ihan yhtä hyvin kuin Suomessa.

Hirvieläinmetsästys on pääasiassa seuruemetsästystä, jolloin seurueen sisäinen kuri ratkaisee lopputuloksen.

Emme me voi rikoslailla rakentaa parempaa metsästyskulttuuria. Se pitää rakentaa valistamalla, erityisesti nuoria metsästäjiä valistamalla.

Luontojärjestöt ovat perustelleet vastustavaa kantaansa sillä, että yksin jääville vasoille aiheutetaan kärsimystä. Käytännössä vasat jäävät hyvin harvoin yksin. Niiden etsiminen ja ampuminen on ollut tähänkin asti moraalinen velvollisuus ja uusi asetusluonnos korostaa metsästyksen johtajan roolia yksin jääneen vasan poistamisessa.

Nykytilanne on siis se, että tahallinen emän ampuminen on metsästysrikos ja tuottamuksellinen on metsästysrikkomus. Useita syytteen mukaan metsästysrikoksena käsiteltyjä juttuja on tuomittu metsästysrikkomuksena sen takia, että näyttö tahallisuudesta on puuttunut.

Totesimme Valtion riistaneuvostossa, että vasasuojan rikkomisen säätäminen metsästysrikkomukseksi silloin, kun juttu on tahallinen ja tuottamuksellisen teon jääminen sanktioimatta johtaisi lähes aina syytteiden hylkäämiseen, koska käsitellyissä jutuissa tahallisuus on lähes aina jäänyt näyttämättä.

Kun tulos olisi hyvin epävarma, syyttäjät mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekisivät turhan työn välttämiseksi käytännössä kaikista jutuista syyttämättäjättämispäätöksiä.