Minun ihanat lupiinini

Olen mummo 75v. Minulla on monta vaikeaa sairautta, enkä jaksa enää istuttaa kukkia vaikka haluaisin.

Mieltäni ilahduttaa 30 vuotta sitten istuttamani narsissit, jotka nousevat ilokseni joka vuosi aina yhtä kauniina, vaikka en ole koskaan syksyllä kaivanut niitä maasta, enkä istuttanut niitä uudelleen vaikka asiantuntijat niin neuvovat.

Rakas lemmikkini on myös juhannusruusu, joka sekin on vanha. Kävin juuri äsken keräämässä maljakot täyteen, tuoksu on ihana.

Mutta sitten tähän monen vihaamaan lupiiniin. Minulle sekin on hyvin rakas ja kaunis.

Tie, joka johtaa pienen mäen kautta pihaamme, on kuin ihana sininen vesiputous. Sitä ovat kuvanneet paljon.

Ymmärrän kyllä heitä, joilla on kauniit ja säännölliset kukkaistutukset, mutta en ymmärrä tätä jokakesäistä "lupiinirasimia".

Olen varma, että jokainen tietää jo, miten se hävitetään. Isojen teiden varsilla ei kasva luonnonkukkia, se johtuu siitä, että ne niitetään liian aikaisin pois.

Siihen eivät kyllä ole lupiinit syyllisiä, vaan jokaisen kunnan päättäjät, jotka ovat käskyn niiden kylvöstä antaneet.

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille, lupiineilla ja tai ilman niitä.

Anneli VenäläinenHammaslahtiJoensuu