Monitoimitalo minikoossa
22.6.201116:00
Kansatieteilijä Jaana Laamanen innostui tutkimaan maitolaitureita väitöskirjaksi asti. Hän huomasi, että tätä joskus lähes koko kansaa koskettanutta aihetta on tallennettu vain vähän.
Maitolaitureiden kukoistuskausi ajoittuu 1950¬60-luvuille, jolloin niitä oli satoja tuhansia. 1970-luvulla alettiin siirtyä maidon imu- ja säiliökeruuseen. Osa maitolaitureista purettiin, osa jäi rapistumaan niille sijoilleen ja osa on viety pois tai kunnostettu.
Maitolaituri ei ollut pelkkä maitotonkkien lastaus- ja purkupaikka. Laamanen löysi maitolaiturille kolmisenkymmentä muutakin käyttötarkoitusta.
”Tärkein muu merkitys liittyi sosiaaliseen kanssakäymiseen. Maitolaituri ei ollut rakennuksena kummoinen eikä sen tarvinnut ollakaan, mutta silti se oli paikka, jossa ihmiset tapasivat sattumalta ja satutettuna. Maitolaiturikulttuuri eli aikansa, eikä sen tilalle ole oikein tullut mitään.”
Maitolaitureiden häviäminen ympäristöstä liittyy maaseudun isompiin rakennemuutoksiin. Hevosten tilalle tulivat mopot ja autot, eikä nuoriso enää pyörinyt kotikylällä, vaan meni kirkolle ja kaupunkiin.
”En usko maitolaitureiden uuteen tulemiseen. Onhan se mukavaa, että rakennetaan uusia ja kunnostetaan vanhoja, mutta lähinnä ne ovat maaseudun symboleita eikä niillä voi olla samaa merkitystä kuin ennen.”
Laamanen, Jaana: Maitolaiturilla
– kansatieteellinen tutkimus maitolaitureista ja niiden asemasta suomalaisessa kyläyhteisössä. Helsingin yliopisto, 2001.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
