PTT:n taloustutka: Vienti on vaativa laji

Suomen elintarvikeviennin kasvun eteen on tehty paljon töitä sekä yritysten että viranomaisten toimesta. Viime vuonna nähtiinkin jo lupaavaa kehitystä, vaikka elintarvikevienti oli edelleen noin kymmenyksen pienempi kuin suurimmillaan ennen Venäjän vastapakotteita vuonna 2014.

Tänä vuonna elintarvikeviennissä on sen sijaan otettu jopa reilusti takapakkia.

Tullin ulkomaankauppatilastossa tuoreimmat luvut ovat heinäkuulta. Kokonaisuudessaan elintarvikeviennin arvo tammi–­heinäkuussa oli 736 miljoonaa euroa, kun se viime vuonna vastaavana aikana oli 778 miljoonaa euroa, eli liki kuusi prosenttia enemmän.

Päätuoteryhmittäin laskua on kaikissa tuoteryhmissä lukuun ottamatta kaloja ja kalavalmisteita sekä erinäisiä elintarvikkeita.

Viennin arvo on laskenut lihoissa 16 prosenttia maito­taloustuotteissa 7, viljatuotteissa 17 ja juomissa 11 prosenttia. Sianlihan vienti on suorastaan romahtanut: laskua alkuvuonna oli 33 prosenttia.

Suomen elintarvikevienti on kohtuullisen hyvällä pohjalla. Kolmasosa viennistä tulee maitotaloustuotteista. Viljatuotteiden ja juomien osuus on molempien noin 15 prosenttia. Lihojen osuus on pudonnut jo alle 10 prosenttiin.

Huolestuttavaa on kuitenkin vientimarkkinoiden kapea-alaisuus. Noin 40 prosenttia vientituloista tulee naapurimaista. Esimerkiksi Aasian maista tulee vain noin 6,5 prosenttia elin­tarvikeviennin tuotoista.

Suomen elintarvikeviennin ja sen edistämisen historia on verrattain lyhyt. Ennen Suomen EU-jäsenyyttä elin­tarvikkeiden vienti oli lähinnä keino päästä eroon yli­tuotannosta pääasiassa bulkkituotteita viemällä. Tämä on vieläkin vahva perintö Suomen elintarvikeviennissä.

Koska kotimarkkinat kasvavat hitaasti, vientiä pitää lisätä. Se on keskeisin keino saada lisää tuloja elintarvikeketjuun. Tämän ovat asianomaiset tahot sisäistäneet Suomessa hyvin.

Silti edelleen elintarvikevientiä yritetään edistää samoista lähtökohdista käsin kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka tulosta ei ole juuri syntynyt.

Edelleen mietitään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvo, vaikka pitäisi miettiä, miten Suomen laadukkaista raaka-aineista valmistetaan kohde­asiakkaiden makuun ja tottumuksiin soveltuvia tuotteita.

Venäjällä lyötiin kerran läpi, mutta markkinat lähtivät alta. Nyt läpilyönti pitäisi pystyä tekemään muualla.

Keskeisimmät kysymykset, joihin elintarvikeviejän pitäisi pystyä vastaamaan ovat: Keitä ovat asiakkaat, miksi he valitsevat suomalaiset tuotteet sekä mitkä tuotteet (ja miksi) suomalaiset tuotteet ovat kohdemarkkinoilla syrjäyttäneet.

Suomalaisesta alkuperästä pitää olla ylpeä, mutta viennin kohdemarkkinat täytyy myös tuntea!