Hyvän kasvun teesit
Jari Sinkkonen toimii lastenpsykiatrina lastensuojelujärjestö Pelastakaa Lapset ry:ssä. Hän luettelee seitsemän asiaa, jotka lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, ja selittää, mitä ne käytännössä tarkoittavat:
1. Riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta.
Tämä tarkoittaa lapsen ehdoilla elämistä. Mitä pienempi lapsi, sitä ehdottomammin.
Varhaisen vuorovaikutuksen laatu on yhteydessä keskushermoston kehitykseen.
”Minä en tiedä, mitä lapsen mielessä liikkuu, ellen eläydy hänen tarpeisiinsa ja tunteisiinsa. Mietin, että mikähän sillä nyt on, kun se itkee.”
Sinkkonen muistuttaa, että lohdutuksen ja stressihuippujen tasoituksen lisäksi on oltava myös iloa ja hauskanpitoa.
”Leikin siemen on lapsessa, mutta se herää vasta toisen kanssa vuorovaikutuksessa.”
2. Äidin ja isän.
Äidin tarpeellisuus on itsestään selvä, mutta entä isän?
”Olen nähnyt, kuinka kipeä asia se on, kun isää ei ole. Lapselle täytyy rakentaa mielikuvia isästä, ja lapsen tulee voida puhua niistä.”
3. Turvallisuuden kokemuksen.
Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi elää ennakoitavassa maailmassa. Kun hän voi tuoda vuorovaikutukseen kaikki tunteensa, myös raivon ja pettymyksen, ja voi luottaa siihen, että aikuinen auttaa häntä selviämään tunnekuohuistaan hylkäämättä lasta. Jos aikuinen tulee lapsen kiukuttelusta kovin vihaiseksi, se lisää lapsen kokemaa ahdinkoa.
4. Rajoja.
Rajojen asettaminen lapselle on yritys suojella häntä pulaan joutumiselta.
Sinkkonen korostaa, että rajoittamisessa on kyse ennen kaikkea sukupolvien välisestä rajasta: lapsi ei voi eikä hänen tarvitse jakaa kaikkea vanhempiensa kanssa. Hän voi heittäytyä itseään vahvempien aikuisten tuen varaan, mikä antaa hänelle aikaa kehittyä rauhassa.
”En anna vinkkejä, mutta yhden neuvon voin aikuiselle antaa: älä anna lapsen lyödä itseäsi. Se on lapsen kannalta kamalaa, jos hänellä on itseään heikompi vanhempi.”
5. Ikätovereita.
Lapsi ottaa jo vauvana eri tavoin kontaktia vauvoihin kuin aikuisiin.
Lapsen kasvaessa toveriseuran merkitys kasvaa. Ikätoverit ovat välttämättömiä, jotta lapsi oppii olemaan ryhmässä ja hänen itsetuntonsa ja sukupuoli-identiteettinsä kehittyy.
”Toisaalta tyhmyyskin voi tiivistyä joukossa. Nuori saattaa tehdä asioita, joita hän ei ikinä tekisi yksinään.”
6. Suvun ja juuret.
Minäkuvan muodostumiselle on tärkeää tietää, mistä on tullut, keitä omat vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset ja heidän vaiheensa ovat olleet.
Isovanhempien kertomukset, valokuvat ja sukujuhlat ovat tärkeitä, mutta myös kurjat ja surulliset tarinat omaisista.
”Monet nykylapset kelluvat jonkinlaisessa juurettomuudessa. Itse elin lapsuuteni Pohjois-Karjalassa, missä tiesin tosi paljon isän ja äidin suvuista. Siellä kokoonnuttiin yhteen, itkettiin ja naurettiin”, Sinkkonen kertoo.
7. Paljon rakkautta
Lapsi tarvitsee kokemuksen, että tuottaa vanhemmilleen ja muille läheisilleen iloa juuri sellaisena kuin on.
”Terttu Arajärven sanoin: hyvä itsetunto pohjautuu siihen, että on kokenut olevansa varauksetta rakastettu ilman minkäänlaisia suorituksia.”
Todellinen itsenäistyminen on mahdollista vasta, kun on kokenut olevansa jonkun oma ja korvaamaton.
RIITTA MUSTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
