Metsäsodan tärkein anti jäi kertomatta

Maaseudun Tulevaisuus kunnostautui ensimmäisenä median edustajana (MT 19.10.) arvioimaan uutta kirjaani Suomalainen Metsäsota. Siitä suuret kiitokset lehdelle.

On syytä todeta, että kirjan nimi on kustantajan kehittämä. Arvion tekijä Terhi Pape-­Mustonen ei kuitenkaan arvioin­nissaan tuonut esille kirjan tärkeimpiä yksityiskohtia, vaan kuten yleinen käytäntö on, kertoi ns. kevennyksiä Maikkarin uutisten lopun tapaan.

Kerron seuraavassa muutamia Metsäsodan tärkeimpiä yksityiskohtia.

Ensinnäkin on hämmästyttävää, että korkeassa asemassa olevat virkamiehet voivat suorastaan väärentää asiakirjoja joutumatta siitä vastuuseen. Samanlaiset virkamiehet voivat aivan huolettomasti laiminlyödä jääviyssäännökset sekä lainsäädännön edellyttämän alaisensa kuulemisen ja vastineen antamisen oikeuden häntä koskevissa virka-asioissa. Samaan puuhaan yhtyy kokonainen professorijoukko ja tieteelliseksi itseään kutsuva seura. Ketään heistä ei edes moitita.

Kerron kirjassani, miten vero­varoilla rahoitettu Metsäntutkimuslaitos on koko lähes satavuotisen toimintansa ajan harjoittanut niin sanottua julkilausumatiedettä piittaamatta tieteellisistä tutkimustuloksista. Se on suorastaan estänyt todellisen tieteellisen työn tekemistä ja vääristellyt tuloksia.

Yksi ydinkysymys kirjassani on metsänomistajien asema yhteiskunnassa. Heitä on kohdeltu vuosikymmenten ajan ja edelleen uudenkin lain toimesta ikään kuin he eivät olisi täysjärkisiä. He eivät saa hoitaa metsiään eli talouttaan ja omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Metsä­poliisiorganisaatio määrää, miten heidän on hoidettava ja käsiteltävä omaisuuttaan. Menet­tely on ainakin perustuslain hengen vastainen.

Toimittaja Pape-Mustonen peräsi arvionsa liitetekstissä, että kirjastani puuttuivat henkilökohtaiset yksityiskohdat. Metsäsotakirja on tavallaan työelämäkerta, mutta samalla se on kappale metsätalouden ja metsäntutkimuksen historiaa ja kritiikkiä.

Kirjasta löytyy tarkalla lukemi­sella Pape-Mustosen kaipaamat tiedot vesakkomyrkkyjen biologisista vaikutuk­sista (esimerkiksi sivu 102), mutta lisäksi ohjeet, miten metsää voisi hoitaa nyky­käytäntöä talou­dellisemmin samalla huoleh­tien sen moni­muotoisuudesta ja käyttökelpoisuudesta esi­merkiksi ulkoiluun, virkis­tykseen, marjastukseen, sienestykseen, terveyden vaalimiseen, luontomatkailuun ja poronhoitoon.