Sillikylässä valmistaudutaan jouluun

Röölän kylätoimikunnan väki tapaa säännöllisesti uudessa Kylähuoneessa muun muassa tarinailtojen merkeissä. Pertti Lehto (vas.), Sinikka Mäkelä, Heikki Saarinen, Tuulamaria Kangaslampi, Märtha Kallio, Ritva-Liisa Tanskanen. Tuomo kesäläinen 

Röölän legendaarisen sillitehtaan vanhassa, kylähuoneeksi muotoutuneessa, pukuhuoneessa käy kova kuhina.

Kylätoiminnan puuhakas pyörittäjä Tuulamaria Kangaslampi keittelee kahvia ja koristelee pöytää, jonka äärellä kylänvanhimmat Märtha Kallio ja Ritva-Liisa Tanskanen muistelevat menneitä.

Nyt Röölässä valmistaudutaan lähestyvään, neljättä kertaa järjestettävään, joulutapahtumaan.

Rouvat muistelevat potkukelkalla jään yli palvattavaksi kuljetettuja joulukinkkuja ja savusaunan lämmössä kypsynyttä, usean sadan kilon lihalastia, joka aikanaan hämmensi lapsia.

Pian puhe kääntyy livekalaan. ”Annan päivänä kala laitettiin koivuntuhkasta valmistettuun liemeen likoamaan”, Ritva-Liisa Tanskanen muistelee.

Jouluna pitää tätä mielipiteet jakavaa herkkua saada, siitä tunnutaan Röölässä olevan yhtä mieltä.

”Mitä pahempi haju, sitä parempi maku”, Heikki Saarinen virnistää.

Yksi kylätoimikunnan tavoitteista on tallentaa juuri tällaista perinnetietoa. Uudella, lokakuun alussa avatulla, kylätalolla järjestetään tarinailtoja, joissa tarinoiden ja tapojen tuntijat saavat kertoa alueen historiasta ja menneestä maailmasta.

Röölä mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1438. Kylän kirjavasta menneisyydestä kertovista tarinoista ja kuvista nivoutuu hiljalleen perinnekirja.

Kylän vahvimman identiteetin muodostaa silli. Vuodesta 1965 lähtien Rymättylän Säilyke Oy oli ainoa suomalainen sillinpyyntiyhtiö. Siksi on oikeutettuakin, että kylähuone sijaitsee näissä historiallisissa tiloissa.

Pitkän uran säilyketehtaalla tehnyt Märtha Kallio muistelee pukukaappien ja suihkutilojen sijaintia ja ihoon aikanaan pinttynyttä sillituoksua. Tilaan on voimakas side.

Kalanpyynnissä pitkään olleen Saukko-laivaston paluu kotisatamaan oli suuri tapahtuma.

Kalastusperinteen ympärille sitoutuvat myös monet Röölän vuotuisista tapahtumista kuten Nuottamarkkinat ja Silli ja uussi peruni.

Uudempaa traditiota edustavat joulutori sekä kesäinen koko perheen tapahtuma Merirosvoja rannassa. Jotain kuitenkin puuttuu: kauppa sekä ympäri vuoden palveleva ravintola.

Toivon kipinä näidenkin saamisesta on jo syttynyt. Kylällä on liikkunut herroja mustine autoineen ja salkkuineen.

Vilkkaimpaan aikaan Röölän rannassa oli neljä kauppaa ja kolme pankkia. Aika on ajanut pienet saaristokylät ahtaalle. Veneet ovat nopeampia ja ihmiset kiireisempiä.

Nykyisin talvi on hiljainen. Toista oli jääteiden kulta-aikaan, kun iso osa saaristosta Turkuun suuntautuvaa autoliikennettä kulki Röölän kautta. Tällöin meno oli talvisin jopa kesää vilkkaampaa.

Vaatii luovuutta ja visiota, mutta saaristokylien ei tarvitse eikä kannata tyytyä vain kesävieraisiin. Ympärivuotinen toiminta on elinehto.

Toivon kipinän kylän elpymisestä antaa myös sillitehtaan tiloissa toiminnan aloittanut kuohuviinitehdas.

”Uskon, että yrittäjät vetävät kylään lisää yrittäjiä”, Kangaslampi toteaa toiveikkaana.

Tuomo Kesäläinen