Erikoistutkija Pasi Moisio kertoo, että perusturvan taso määritellään lukemattomien arvovalintojen kautta.
Köyhyys koettelee yhä useampia
”Raha ei tee onnelliseksi eikä terveeksi, mutta köyhyys voi sairastuttaa”, erikoistutkija Sakari Karvonen Stakesista sanoo.
Arjen murusia
Suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet ja suhteellinen köyhyys lisääntynyt. Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision mukaan tämä johtuu siitä, että vähimmäisturva on jämähtänyt paikoilleen.
TEKSTI: Heli Ronkainen KUVAT: Jaana Kankaanpää
Perusturvassa kyse arvovalinnoista
Suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia keskimääräisestä tulotasosta. Yhä enemmän ihmisiä jää tämän köyhyysrajan alapuolelle.
”Kansaneläkkeisiin on tehty vähän korotuksia, mutta esimerkiksi toimeentulotuki on pysynyt suunnilleen samalla tasolla 15 vuotta. Siihen on tehty vain inflaatiotarkistuksia vuosittain”, toteaa Stakesin erikoistutkija Pasi Moisio. Palkat ovat samaan aikaan kasvaneet yli 30 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että vähimmäisturvan taso on jäänyt noin kolmanneksen jälkeen keskimääräisestä ansiotason kehityksestä.
”On iso kysymys, kuinka kauan tätä katsellaan. Varmaan jossakin vaiheessa raja tulee vastaan”, Moisio sanoo.
Köyhyysrajan alapuolella elää Suomessa noin 600 000 ihmistä eli 12 prosenttia väestöstä. Määrä on kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa.
Suurin köyhyysriski on opiskelijoilla ja työttömillä. Eri perhetyypeistä suurimmassa köyhyysvaarassa ovat yksin asuvat nuoret, yksinhuoltajat ja yli kolmen lapsen perheet. Myös pelkän kansaneläkkeen varassa elävien köyhyysriski on suuri.
Työssäkäyntikään ei aina pelasta köyhyydeltä. Erityisesti pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien köyhyys on kasvanut. Työssäkäyvistä suurin köyhyysriski on yksinyrittäjillä ja maanviljelijöillä.
Tulojen pitäisi kattaa menot
Moision mukaan on arvovalintakysymys, onko perusturvan nykyinen taso riittävä. Hän tekee sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevassa Sata-komiteassa taustamuistiota siitä, mitä vähimmäiskulutuskorin pitää sisältää.
”Tutkimuksella voi selvittää, mitä eläminen maksaa, mutta kun mennään syvemmälle, arvovalintoja tulee nopeasti vastaan.”
Arvovalintoja tehdään, kun mietitään, saako vähimmäiskulutuskorissa olla alkoholia tai tupakkaa, pitääkö ruokakorissa olla einesruokia, riittääkö asumisessa yksi huone per henkilö ja täytyykö kaikilla olla digiboksi ja tietokone.
”Kun näitä arvovalintoja tehdään periaatteessa loputon määrä, lopputulos on, että meillä on hyvinkin erilaisia hyödykekoreja, mistä ihmiset katsovat, että tämä on nyt ainakin se vähin elintaso, mikä ihmiselle pitäisi turvata.”
Alueelliset erot kasvavat
Tulojen suuruutta harkittaessa pitää ottaa huomioon myös menot, jotka tuloilla pitää kattaa.
Esimerkiksi pienituloinen eläkeläinen voi joutua maksamaan kohtuuttomia hoitomaksuja, kun lääke-, hoito- ja matkakulut menevät omiin maksukattoihinsa.
Moision mukaan sosiaalipolitiikassa iso kysymys on, miten pitäisi suhtautua suhteellisten tuloerojen kasvuun.
”Yksi tai kaksi vuotta ei vielä varmaan mitään vaikuta, mutta jos tämä tapahtuu vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, niin tuloerot alkavat kasvaa siihen malliin, että se alkaa jossain vaiheessa heijastua myös sosiaaliseen liikkuvuuteen.”
”Suurten tuloerojen maissa pienituloisten lapsilla on pidempi matka kiivettävänä keskiluokkaan niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti. Pieni-, keski- ja suurituloisten elämysmaailma ja kulttuuri alkavat erkaantua jossain vaiheessa, jos tuloerot kasvavat tarpeeksi suuriksi.”
Tulevaisuutta vaikea ennakoida
Erikoistutkija Sakari Karvonen Stakesista sanoo, että samaan aikaan kun suurin osa väestä voi varsin hyvin materiaalisesti, yhä kasvava joukko ihmisiä putoaa hyvinvoinnin rattaista pois.
”Kyselytiedot viittaavat siihen, että suuri joukko väliinputoajista asuu harvaan asutulla maaseudulla.”
Stakesin alueellisten hyvinvointierojen tutkimushankkeen vielä julkaisemattomat ennakkotiedot kertovat, että maantieteelliset erot ovat edelleen kasvaneet.
”Idän ja pohjoisen kehitys on jäänyt lännen ja etelän maaseutualueista jälkeen.”
Karvonen kertoo, että huono elintaso- ja ikärakenne heikentävät hyvinvointia Itä- ja Pohjois-Suomessa.
”Tähän yhdistyy terveysongelmia ja jonkin verran psykososiaalisia ongelmia, kuten mielenterveysasioita.”
Suurissa kaupungeissa taloudellinen toimeentulo ja elintaso ovat paremmalla mallilla kuin muualla. Kaupungeissa on kuitenkin omat, lähinnä psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin liittyvät pulmansa. Kaupunkien läheisellä maaseudulla näyttää menevän kaikista kuntatyypeistä parhaiten.
”Siellä asuu tervettä ja kuitenkin kohtalaisen hyvin toimeentulevaa väkeä. Se on hyvinvoivin osa Suomea nykyisellään”, Karvonen sanoo.
”Joskin on sanottava, että tämä ei päde kaikkeen kaupunkien lähellä olevaan maaseutuun. Samaan aikaan on menossa eriytyminen, jonka seurauksena myös kuntatyyppien sisäiset erot kasvavat.”
Talouskasvun hidastumisen vaikutukset hyvinvointiin jäävät Karvosen mukaan nähtäväksi.
”Kerrannaisvaikutusten arvioiminen on entistä vaikeampaa. Lainojen korot nousevat ja ihmisillä on varsin suuria asuntolainoja. Näillä on varmasti hyvin monenlaisia ennakoimattomia vaikutuksia yhteiskunnassa.”
Myös kuntarakennetta uudistavan Paras-hankkeen vaikutusten arviointi on hänen mielestään liian aikaista. ”Prosessi on vasta käynnistymässä. Toivon kovasti, että myös kuihtuvien maaseutualueiden palveluihin kiinnitetään huomiota.”
Karvosen mukaan maatalousväestön tulotaso ja koko toimeentulon mieli on uhattuna.
”Samaan aikaan jos maaseudun palvelut pääsevät rapautumaan kovasti, niin siinä on yksi ongelmallinen väestöryhmä, jonka hyvinvoinnin turvaamisen olisi oltava keskusteluissa mukana.”
Arjen murusia
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
