Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ollikainen: Ilmastopaneelin neuvonta perustuu tutkittuun tietoon

    Ilmastoratkaisuja voidaan edistää rakentavalla keskustelulla ja faktoihin pohjautuvalla vaihtoehtojen puntaroimisella.
    Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen mukaan Ilmastopaneeli on itsenäinen ja riippumaton tiedepaneeli, jonka tehtävät on määritelty ilmastolaissa, ja joka pohjaa työnsä tutkittuun tietoon, monialaiseen asiantuntemukseen ja erilaisten ratkaisujen esille tuomiseen.
    Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen mukaan Ilmastopaneeli on itsenäinen ja riippumaton tiedepaneeli, jonka tehtävät on määritelty ilmastolaissa, ja joka pohjaa työnsä tutkittuun tietoon, monialaiseen asiantuntemukseen ja erilaisten ratkaisujen esille tuomiseen. Kuva: Kari Salonen

    Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää, että päätöksenteko perustuu tutkittuun tietoon ja ratkaisuja arvioidaan faktapohjalta. Suomen ilmastotavoitteista, nieluhaasteesta ja Ilmastopaneelin roolista esiintyy valitettavasti harhakäsityksiä. Niitä esitetään myös Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen kolumnissa (MT Metsä 6.6.). EU:n maankäyttösektorin tavoitteiden laiminlyömisestä Suomelle mahdollisesti koituvat kustannukset eivät johdu ilmastolakiin kirjatusta Suomen hiilineutraaliustavoitteesta eivätkä Ilmastopaneelin neuvonannosta. Väärinkäsitykset on syytä oikaista.

    EU:n ja Suomen ilmastotavoitteet perustuvat nettopäästöihin eli fossiilisten päästöjen ja nielujen summaan. Hiilineutraalius saavutetaan, kun ihmisperäiset päästöt ilmakehään ovat yhtä suuret kuin poistumat eli hiilinielut. Myös hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC korostaa, että päästöjen ja poistumien tasapaino on välttämätön globaalin lämpenemisen pysäyttämiseksi.

    Suomen kansallisen hiilineutraaliustavoitteen taustalla ovat Ilmastopaneelilta pyydetyt laskelmat Suomen reilusta panoksesta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Suomen tavoite ei ole maailman kunnianhimoisin, kuten Taalas väittää. Esimerkiksi Ruotsi olisi Suomen ja EU:n lähestymistavalla hiilineutraali muutamassa vuodessa, noin kymmenen vuotta ennen Suomea. Maat laskevat kansalliset hiilineutraaliustavoitteensa eri tavoin, jolloin niitä ei voida suoraan verrata toisiinsa.

    Taalas väittää hiilinielujen korostuvan Suomessa fossiilipäästöjen vähennysten kustannuksella viitaten professori Johan Rockströmin haastatteluun (HS 4.2.). Rockström on yksi niin sanotun hiililakiperiaatteen ehdottajista.

    Hiililain mukaan fossiilipäästöt tulisi puolittaa kerran kymmenessä vuodessa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen ilmastolain päästövähennyspolku noudattaa juuri tätä lakia: vuoteen 2030 päästöt vähenevät 28 Mt:iin, vuoteen 2040 ne vähenevät 14 Mt:iin ja vuoteen 2050 mennessä 3,5 - 7 Mt:iin.

    Ilmastotavoitteet perustuvat nettopäästöihin eli fossiilisten päästöjen ja nielujen summaan.

    HS:n haastattelussa Rockström ei valitettavasti ollut huomannut tätä seikkaa. Hän piti kuitenkin hyvänä, että ilmastotavoitteista säädetään ilmastolaissa - silloin yrityksetkin tietävät, että pelisäännöt kehittyvät tiettyyn suuntaan, eikä mattoa vedetä vihreiden investointien alta. Rockström korosti myös, että Suomessa ja Ruotsissa tarvitaan nykyistä kestävämpää metsätaloutta.

    Väite siitä, että EU:ssa yhteisesti sovittu Suomen vuoden 2030 maankäyttösektorin nettonielutavoite olisi tiukka juuri Ilmastopaneelin esittämän hiilineutraaliuspolun vuoksi, ei pidä paikkaansa. EU:n maankäyttösektorin politiikan tavoitteet kausille 2021 - 2025 sekä 2026 - 2030 päätettiin jo Sipilän hallituksen aikana, ennen Suomen hiilineutraaliustavoitetta. Päivitetty nettonielun kasvatustavoite kaudelle 2026 - 2030 perustuu Suomen raportoimaan keskimääräiseen nieluun vuosilta 2016 - 2018 ja EU-maiden yhteiseen nettonielutavoitteeseen, ei Ilmastopaneelin ehdotuksiin tai Suomen ilmastolakiin.

    Kaudelta 2021 - 2025 koituvat kustannukset johtuvat siitä, ettei Suomi saavuta EU:ssa yhteisesti sovittua tavoitetta ja joutuu hyvittämään vähennykset hankkimalla nieluyksiköitä muilta jäsenmailta tai tekemällä enemmän ilmastotoimia taakanjakosektorilla eli esimerkiksi liikenteessä ja maataloudessa. Ilmastopaneeli on lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti hälyttänyt päättäjiä huomaamaan toimettomuuden riskit.

    Nielua voidaan vahvistaa ja ylläpitää pysäyttämällä metsäkato, vähentämällä turvemaiden maaperäpäästöjä, voimistamalla metsänielua sekä tuottamalla negatiivisia päästöjä esimerkiksi talteen ottamalla hiilidioksidia sellutehtaiden pakokaasuista. Samalla tulee turvata luonnon monimuotoisuus. Nämä Ilmastopaneelin korostukset jo Sipilän hallitukselle ovat edelleen käyttökelpoisia.

    Taalas tuo esiin Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n maatutkinnan johtopäätökset, jotka itse asiassa tukevat toimien kiireellisyyttä Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. IEA korostaa, että Suomen tulisi löytää sellainen hakkuiden ja muiden toimien taso, joka sopii Suomen ja EU:n ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteisiin.

    Ilmastopaneeli on itsenäinen ja riippumaton tiedepaneeli, jonka tehtävät on määritelty ilmastolaissa, ja joka pohjaa työnsä tutkittuun tietoon, monialaiseen asiantuntemukseen ja erilaisten ratkaisujen esille tuomiseen. Pariisin ilmastosopimus, IPCC ja EU:n ilmastopolitiikka antavat maankäyttösektorin nettonielulle ja metsille selkeän roolin osana ilmastotoimien kokonaisuutta etenkin seuraavien 20 - 40 vuoden aikana. Lähestymistavalle on vankka tieteellinen perusta.

    Ilmastoratkaisuja voidaan edistää rakentavalla keskustelulla ja faktoihin pohjautuvalla vaihtoehtojen puntaroimisella.

    Markku Ollikainen

    Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja