Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Tekstiilikeitaalla tartutaan työhön

    Kari ja Merja Fihlin tekstiilimyymälästä löytyy kankaita jokaiseen makuun.
    Kari ja Merja Fihlin tekstiilimyymälästä löytyy kankaita jokaiseen makuun. 
    Rakennuksen piskuinen ulkokuori hämää ensikertalaisen.
    Rakennuksen piskuinen ulkokuori hämää ensikertalaisen. 
    Itseoppinut ompelija Kari Fihl taitaa työn kuin työn. ”Asiakkaalle  sanotaan harvoin ei”, hän toteaa.
    Itseoppinut ompelija Kari Fihl taitaa työn kuin työn. ”Asiakkaalle sanotaan harvoin ei”, hän toteaa. 
    Työn alla on veneen verhoilu. Myös patjoja myydään Lappiin saakka.
    Työn alla on veneen verhoilu. Myös patjoja myydään Lappiin saakka. 

    Puodin pieni ulkokuori hämää. Sisälle astuessa eteen avautuu iso liiketila ja valtava määrä erilaisia kankaita, valmistekstiilejä ja lahjatavaraa. Myymälästä löytyy myös taidetta ja vanhoja huonekaluja.

    ”Uuden asiakkaan tunnistaa aina siitä, että hän sanoo ensiksi ”jestas sentään” tai ”herranjumala”. Sitten hän taivastelee, miten paljon täällä on tavaraa”, Jäminkipohjan tekstiili Oy:n yrittäjä Kari Fihl myhäilee.

    Kari Fihlin äiti perusti Jäminkipohjan tekstiilin noin 40 vuotta sitten. Äidin kuoltua vuonna 1998 Kari ja hänen vaimonsa Merja Fihl siirtyivät yrityksen ruoriin.

    Heidän aloittaessaan yritys työllisti ulkopuolisia ja se valmisti vaatteita. Jotain uutta piti keksiä. Pelkän ompelupalvelun tai kangaskaupan pitäminen ei olisi ollut kannattavaa.

    Fihlin pariskunta päätti erikoistua myös päällystämiseen ja myytäväksi otettiin paljon erilaisia kankaita, mattoja ja lahjatavaroita.

    ”Emme tienneet kankaista juuri mitään. Aloittaessa olin ollut töissä autoliikkeessä ja Kari saneerasi rakennuksia. Sitten Kari meni itse ompelukoneelle ja löysi käsityöläisen taidot.”

    ”En ymmärrä mistä taito on peräisin. Hän ei tee edes mallikappaleita, vaan suunnittelee ja laskee kaiken päässään”, Merja Fihl hämmästelee.

    Kari Fihl ei halua tehdä numeroa ompelu- ja verhoilutaidoistaan. ”Kyllähän ompelutöitä tuli kokeiltua jo äidin eläessä, ja olihan ompelimon alakerrassa aikoinaan yksi verhooja, joka opetti minua”, mies toteaa vaatimattomana.

    Fihlit pyörittävät yritystä kahdestaan. Kari ompelee ja päällystää, Merja palvelee asiakkaita ja auttaa miestään tarvittaessa.

    Liikkeen takaosan ompelimossa Kari Fihl valmistaa mittatilauksena niin täkit, tyynyt kuin päiväpeitteet sekä erilaiset korjausompelut. Toisessa työhuoneessa syntyy vaahtomuovista patjoja ja penkinpäällisiä asuntovaunuihin, veneisiin ja traktoreihin.

    Työtehtävien skaala on laaja yksittäisestä vetoketjun ompelusta muskeliveneen verhoiluun. Tämän kesän erikoisiin tilaustöihin lukeutuvat muun muassa autokilpailujen tulostaulun reunukset ja Unkarin lippu.

    ”Täällä tehdään ihan mitä vaan. Aamulla ei koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan”, Kari toteaa.

    Pienimmät työt pyritään tekemään asiakkaan odottaessa, jotta vältyttäisiin turhalta kulkemiselta.

    ”Viime viikolla eräs mies kertoi tarvitsevansa lapselleen patjan ja nopeasti. Muualla oli sanottu, että kestää viikkoja. Me tehtiin heti”, Merja kertoo.

    Vanhoja tekstiilejä tuodaan paljon korjattavaksi. Nyt päällystettävänä on vanhan pihakeinun kulahtaneet pehmusteet – täällä ne saavat uuden elämän.

    Jäminkipohjan tekstiilissä on huomattu, että kun työtä jaksaa tehdä laadukkaasti ja asiakkaan tarpeita kuunnellen, se palkitaan.

    ”Asiakkaan ilmeestä näkee aina, onko hän tyytyväinen vai ei. Työn laatu on meidän käyntikorttimme. Viidakkorumpu tuo meille koko ajan uusia asiakkaita.”

    Myös hintojen on pysyttävä kurissa, mikäli meinaa saada asiakkaita Pirkanmaan perukoille.

    ”Toki työstä on ansaittava palkkansa, mutta mieluummin teemme työn sellaisella hinnalla, että tekemistä riittää. Kun asiakas tulee takaisin, hän tuon usein muitakin asiakkaita”, Kari tuumaa.

    Monista asiakkaista on tullut ystäviä. Yrittäjäparille sataa postikortteja ja kyläilykutsuja tuon tuosta. Hiljattain eräs kaupunkilaisrouva toi takin vetoketjun vaihdettavaksi. Seuraavalla kerralla hän kiikutti kokonaisen säkillisen takkeja korjattavaksi.

    Jäminkipohjan kylä sijaitsee Ruovedellä kaukana asutuskeskuksista ja vetovoimaisesta liikealueesta. Hyvä palvelu ja laaja valikoima takaavat kuitenkin sen, että asiakkaita saapuu pääkaupunkiseutua myöten.

    Moni asiakas on ihmetellyt ääneen, miksi yritys sijaitsee ”keskellä ei mitään”.

    Tekstiilikeidasta on kosiskeltu vuosien saatossa suurten asiakasmassojen äärelle. Muutama vuosi sitten muutto pääkaupunkiseudulle oli lähellä, mutta lopulta Jäminkipohja vei voiton.

    ”Kolikolla on kääntöpuolensa. Asiakkaat ovat tottuneet meidän sijaintiin, koska yritys on toiminut täällä lähes 40 vuotta. Meillä käy asiakkaita yhä laajemmalta alueelta Etelä-Suomea Pohjanmaata myöten.”

    Paras sesonki osuu kesälomakuukausille, kun lomalaiset ovat kesämökeillä ja karavaanit liikkeellä. Silloin Fihlit tekevät seitsemänpäiväistä työviikkoa, kun taas talven tullen yritys suljetaan asiakkaiden vähyyden takia. Pariskunta viettää sydäntalven Espanjassa.

    ”Sijainnin huonoin puoli tulee esiin talvella. Silloin tulee mietittyä onko tämä sittenkään oikea paikka yritykselle”, Kari puntaroi.

    Jäminkipohja oli vireä kylä vielä takavuosina, kun sahateollisuus kukoisti. Raitilla oli baari, posti, huoltoasema ja kauppoja. Nyt kylä on tyhjentynyt yrityksistä. Yksi kylän kolmesta kerrostalosta seisoo tyhjillään. Kahta asuttavat turvapaikanhakijat.

    ”Jos olisimme lähiseudun asiakkaiden varassa, lappu olisi luukulla välittömästi. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että maaseutu tarvitsee vielä tekijöitä”, Kari uskoo.

    Fihlit eivät alkaneet yrittäjiksi pystymetsästä. He toimivat kyläkauppiaina Tampereen Viitapohjassa ja Kämmenniemessä vuosina 1985–94.

    ”Viitapohjassa meillä oli Suomen pienin kyläkauppa ja siellä kävi älyttömästi väkeä. Siihen aikaan kyläkauppa kannatti, kun ei ollut isoja tieliikenneasemia ja ruokamarketitkin olivat kiinni sunnuntaisin”, Merja toteaa.

    Fihlit muuttivat pari vuotta sitten Tampereen keskustasta Orivedelle, josta ajaa Jäminkipohjaan alle puolessa tunnissa.

    ”Kaikki luulevat meitä paikallisiksi, mutta me olemme asuneet koko ikämme kaupungissa. Toisin kuin useimmat muut, olemme käyneet aina kaupungista käsin maalla töissä”, Merja sanoo.

    Yrittäjäpari pitää käsityöläisyyttä tulevaisuuden alana. ”Tekijöitä tuntuu olevan nykyisin kovin vähän. Kyllä tästä palkan saa itselleen etenkin jos keksii hyvän idean. Erikoistuminen kannattaa. Ei ole järkevää, jos kaikilla on samat palvelut ja tuotteet”, Kari tietää kokemuksesta.

    Yrittäjäpariskunta aikoo jatkaa vielä vuosia Jäminkipohjan tekstiilin parissa. Ainakin intoa riittää.

    Yritystoiminnan jatkaja ei ole tiedossa. ”Kunpa aikanaan löytyisi joku nuori pariskunta, joka jatkaisi yritystä. Se olisi helppoa, sillä myymälä ja asiakkaat ovat valmiina. Täytyisi vain ryhtyä hommiin”, Fihlit naurahtavat.