Pakolaiskriisin juuret luonnonvaroissa

Rea Peltola on kirjoituksessaan "Pitkä kriisi vaarantaa ruokahuollon" (MT 2.10.) osannut esimerkillisesti kaivaa esiin asioita, joihin meidän päättäjiemme on nyt viimeistään havahduttava. Olen itsekin samoista asioista yrittänyt kirjoittaa, mutta julkaiseminen on jo toinen juttu, roskakoriinko lie menneet?

Kirjoituksen esimerkki Helsingin kokoisen kaupungin selviytymisestä todellisessa kriisissä on ollut ihmettelyni keskeisimpiä asioita. Miten ne isot kivitalot talvipakkasella jo muutaman päivän häiriötilanteen jälkeen ovat asuinkelvollisia?

Mikä ajaa kasvukeskuksiin? Kuitenkin tiheään asutut yhteisöt kuluttavat energiaa per asukas enemmän kuin esimerkiksi maaseudun pientilalla asuminen.

Pakolaisvirrat Afganistanista, Irakista, Libyasta, Syyriasta ja Somaliasta ovat ehtyvistä luonnonvaroista syntyneiden sotien aikaansaamaa. Kaikki haluavat rikkauksia, ja usein haluajavaltio on vielä täysin ulkopuolinen.

Kirjoituksessa mainittu Saudi-Arabia maailman suurimpana öljyntuottajana on avainasemassa koko maailman energiahuollolle ja näin myös taloudelle. Toivoa sopii, että Saudien öljyllä ostama sotakoneisto pystyy pitämään heidän sisäiset ja ulkoiset uhkansa loitolla.

Lopuksi kysymys maamme päättäjille:

Oliko viljan varmuusvarastojen pienentäminen järkevää ja miten me voisimme säästää öljyntunneissamme? Olisiko aika ottaa 18.12.1973 valtioneuvoston päätös energian säästämisestä uudelleen käyttöön?