Kavionjälkiä sydämessä

Olkoonpa se veijarimainen jukuri, nöyrä työjuhta tai tulisieluinen hulmuharja – jokainen hevonen jättää jälkensä jonkun ihmisen sydämeen. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin hevosen katse ja hirnahdus muistuvat mieleen, usein haikeudella.

Hevosen kanssa on hikoiltu rankametsällä, leikitty lännenmiestä ja silmät viimasta sumeina tarrattu kiinni hurjistuneena laukkaavan ratsun harjaan. Päällimmäisenä on syvä yhteenkuuluvuuden tunne.

Hirnahduksia-kirja on koottu hevosaiheisen Hopsis kopsis pollemus -kirjoituskilpailun teksteistä.

Kirsti Manninen (toim.): Hirnahduksia. Maahenki.