Myssyfarmin punainen lanka

”Kyl niis lampais työtä on, ennen kun ne tähän pipoks tulee”, tuumaa Terttu Kallio (oik.). Salli Seppälä ja Soili Salminen nyökyttelevät. 

Unna-vauva on Ritva- mummin silmäterä. 

Perheenjäsenillä on nimikkolampaansa. Annan huomenlahja oli Susi, Jannen vaalimaskotti Onni, Ainan lammas on Mä ja Unton (kuvassa) Pikku-Karhu. Ensi vuonna jätetään Unnallekin oma lammas karitsalaumasta. 

Myssyn teossa pätee vähän sama kuin ruokaohjeessa. Jokainen osaa tehdä jauhelihakastikkeen, mutta toisen kastike on parempi kuin toisen. Raaka-aine on se juttu.

Näin havainnollistaa Janne Rauhansuu Myssyfarmin ideaa. Myssyjen tarina alkoi reilut kymmenen vuotta sitten, kun Janne oli lopettanut ammattilaisuransa purjelautailijana ja asui ja opiskeli Sveitsissä. Hän näki ystävänsä päässä hienon myssyn.

”Halusin samanlaisen. Suomalaisella sisulla päätin tehdä sen itse. Paikalliset isoäidit opettivat, miten.”

Ensimmäisen myssyn kutomiseen kuluu viikko, toiseen päivä. Sitten myssyjä alkaa syntyä kahden tunnin pikavauhdilla. Janne kutoo julkisilla paikoilla, junissa ja kahviloissa, kun ystävät pyytävät häntä kutomaan heillekin.

”Itse tehty päähine oli etenkin lumilautailijoilla pop. Mutta mua harmitti ostaa kiinalaista villalankaa. Olisin halunnut jäljitettävän ketjun eli tietää, mistä lanka tulee.”

Janne Rauhansuu on kotoisin maatilalta Pöytyältä, pienestä maalaiskylästä. Vuonna 2003 vanhemmat haluavat tehdä sukupolvenvaihdoksen ja Jannesta isännän.

Janne palaa Suomeen vuonna 2008 löydettyään Annan, naapurikylän tytön, joka hänkin on jo kiertänyt maailmaa ja saanut sieltä uusia ajatuksia.

”Ulkopuolelta mulle oli kirkastuneet suomalaisen maatalouden vahvuudet: puhtaus, turvallisuus, rauhallisuus. Päätin siirtyä luomutuotantoon ja panostaa jäljitettävyyteen”, Janne kertaa.

Isältään mies on perinyt yrittäjäasenteen: riskiä ei kaihdeta. Urheilusta tulee oppi, että mitään ei tapahdu hetkessä, vaan kun on päämäärä ja tekee töitä sen eteen, niin pääsee tavoitteeseen.

”Isän mielestä luomuun siirtyminen oli huuhaata. Perustin osakeyhtiön ja otin isän mukaan hallitukseen. Kaksi vuotta sitten hän myönsi, että teit oikean päätöksen.”

Janne iloitsee siitä, että isä on voinut hyväksyä hänen valintansa. ”Ymmärrän isä-Mattia – hän oli tehnyt vaurautensa kemian mahdollistaman tehokkuuden avulla. Mutta maailma muuttuu koko ajan. Toivon, että minä voin jättää maatilan lapsille paremmassa kunnossa. He saavat sitten tehdä omat päätöksensä.”

Rauhansuun tilalla Janne viljelee viljaa, rypsiä ja hernettä 165 hehtaarilla. Viime syksynä hän rakensi kuivurin alakertaan rypsipuristamon ja alkoi tuottaa luomurypsiöljyä. Myssyfarmin tuotevalikoimaan kuuluu myös herne.

”Aluksi myssyfarmi oli harrastus, mutta kun aloimme myydä myös hernettä ja rypsiä kuluttajille, tästä on tullut merkittävä ja kasvava tulonlähde, kun maatalouden tulot koko ajan laskevat. Viljelemme maata kesällä ja myssyjä talvella”, Janne virnistää.

Farmilla harrastetaan myös pirttiviljelyä. Aina, 4, Unto, pian 3, ja puolivuotias Unna pitävät vanhemmat virkeinä. Niinpä myssyjen neulojiksi täytyy hankkia apuvoimia.

Syntyy myssymummot. Pöytyäläisten mummojen rinki, joka neuloo myssyjä Jannen ohjeella.

Tänään Rauhansuulle on kokoontunut neljä mummoa neulomaan. Pyöröpuikot eivät juuri kilise, mutta langansuihke kuuluu, kun pipoa pukkaa tulemaan.

Terttu Kallio on ”luottomummo”, pistää puikot suihkimaan vaikka yöllä, jos tilauksesta uupuu myssyjä. Salli Seppälä houkutteli siskonsa Soili Salmisen mukaan, vaikka tällä ei ole lapsenlapsia. ”Olen vain mummoikäinen”, Soili perustelee.

Jannen ja Annan idea on tarjota tekemistä paikallisille mummoille, jotka neulovat Myssyfarmin ohjeilla farmin langasta pipoja. Alkuun he pitivät myssyompeluseuroja, missä käytiin läpi malleja. Nyt mummot kutovat useimmiten itsekseen.

Palkasta ei puhuta, mutta ihan ilmaiseksi mummojen ei tarvitse neuloa. ”Saamme vähän kafferahaa. Se on pieni korvaus hukkaan menneestä ajasta. Vaikka eihän tässä aika mene hukkaan”, Terttu nauraa.

Huhujen mukaan kylillä on ihan kilpailtu, ketkä pääsevät rinkiin mukaan.

Joskus Anna ja Jannekin ehtivät istahtaa sohvalle kutomaan ja keskustelemaan. ”Olikohan se vuosi sitten”, Anna täsmentää. ”Ylimääräinen aika on meille luksushyödyke tällä hetkellä.”

Janne muistuttaa, että kutominen on rentouttavaa ja poistaa stressiä, koska siinä näkee konkreettisesti, mitä saa aikaan. ”Kun meillä ei ole telkkaria, niin kutoessa tulee keskusteltua ja ideoitua uutta”, Anna innostuu.

Terttu on parhaimmillaan kutonut kahdeksan myssyä putkeen. Siihen tarvittiin James Bond ja vähän punssia. ”Pikkutunneille meni”, mummo myöntää.

Myssyn väristä näkee, minkä lampaan villasta se on kudottu.

”Tuo on Onnin tai ainakin Onnin pikkuserkun. Ja tämä Pikku-Karhun”, Janne osoittaa.

Rauhansuulla on viisi nimikkolammasta, joilla on yhteensä 15 viime kevään karitsaa. Villa keritään omista ja naapuritilan Rintalan lampaista. Rintalan Anne vie villan Pirtin kehräämöön, missä se pestään käsin ja kehrätään langaksi.

Mummot neulovat langat myssyiksi lasten ja aikuisten kokoon. Myssymummo-Siv tekee merkit, jotka Ritva-mummi, Jannen äiti, ompelee kiinni myssyihin. Etikettiin on painettu myssymallin nimi ja tarina.

Jäkälä, Kivi, Hiekka, Bambi, Onni, Merirosvoprinsessa.

Käsin pestyssä villassa on jäljellä villan omaa rasvaa, lanoliinia, joka tekee myssystä pehmeän ja likaa hylkivän. Janne sanookin, että aluksi pipo kiristää ja on vähän piukka, kunnes se mukautuu ja on vuoden kuluttua osa päätä. Kampauskaan ei lässähdä, koska villa hengittää.

”Sveitsin Davosissa myssy on osa after ski -kulttuuria. Rinnekahvilassa kypärä otetaan pois ja tilalle pannaan repusta pipo”, Janne tietää.

Janne vetää pipon päähän myös surffatessaan, ainakin Suomessa.

Rauhansuut asuvat Jannen vanhempien rakentamassa talossa metsän keskellä, missä lapsilla on tilaa temmeltää.

Myssyfarmin tuotteet markkinoidaan verkkokaupan ja erikoisliikkeiden kautta sekä joulun alla isoissa myyjäisissä. Annalla on työkokemusta mainostoimistossa ja kaupallinen koulutus, joten hän hoitaa yrityksen markkinoinnin.

”On hyvä yhtälö, että kouluttamaton maanviljelijä sai tällaisen korkeakoulutetun vaimon. Kun mulla tulee ideoita, Anna ampuu tyhmät alas ja järkevät jalostetaan”, Janne ylistää.

Molemmat uskovat, että maatalous on tulevaisuuden ala. Jos jossain, niin ruuan tuotannossa on mahdollisuuksia.

”Mitä isompia kriisejä maailmalla on, sitä enemmän meillä pienillä ruuantuottajilla on tilauksia.”