Boris ja Ed

Mielipide

26.7.201902:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Kaksi brittiä on hallinnut suomalaistakin mediaa kuluvalla viikolla. Uusi konservatiivipuolueen puheenjohtaja Boris Johnson ja kitaristi Ed Sheeran jopa muistuttavat etäisesti toisiaan.

Hiusten väri on vuosien varrella muistuttanut toisiaan ja perinteisellä tavalla tulkittuna viimeistelemätön ulkonäkö yhdistää miehiä. He ovat myös tahoillaan erittäin suosittuja. Ja siinä yhteneväisyydet kenties ovatkin.

Nykyisen Britannian hajanaisuudesta he tarjoavat omat tarinansa, joihin kannattaa kyllä perehtyä. Kovin yhtenevä Britannia ei luokkayhteiskuntineen ja siirtomaamenneisyyksineen ole koskaan ollut, mutta Johnson ja Sheeran päivittävät tämän entisen maailmanmahdin nykytilan selvästi.

Kun pienen asbestikaupungin poika Sheeran tekee uraansa tavallisuudesta, konstailemattomuudesta ja vaatimattomuudesta, Johnson on toista maata. Etonin ja Oxfordin kasvatti ei tee mielellään mitään matalalla profiililla. Nykyisenä populismin aikana Johnson on löytänyt vanhoillisessa konservatiivipuolueessa tavan, jolla profiloitua.

Kiintoisaa on myös Johnsonin tausta. Hänen isoisänsä isä oli Turkkia edeltäneen Osmanien valtakunnan sisäministeri. Suku on muutenkin monikulttuurinen. Tämä tausta ei kuitenkaan estä Johnsonia pyrkimästä erottamaan Britanniaa eurooppalaisesta yhteisöstä, pikemminkin päinvastoin.

Sheeran toimii toisin. Viihdebisneksestä ammentavalle artistille kansainväliset markkinat ovat elinehto. Samalla Sheeran tulee asettuneeksi monen brittiyhtiön kanssa samaan rintamaan.

Johnsonin kansallinen viesti on nyt kirkas. Toimittajan työssä opittu tapa pelkistää ja tehostaa sanomaa on toiminut niin, että valtava enemmistö konservatiivipuolueen jäsenistä äänesti miehen viemään läpi brexitiä, maan suurinta ulkopoliittista ponnistusta toisen maailmansodan jälkeen.

Johnson on luvannut viedä brittien EU-eron läpi viimeisimmässä aikataulussa. Miten tämä temppu tehdään, on sitten aivan eri juttu. Kovin paljon uutta Johnson ei ole suunnitelmistaan pystynyt kertomaan. Mutta sanoistaan hän on nyt vastuussa, vahvemmin kuin kertaakaan aiemmin.

Aivan olennaista on, kuinka hyvän yhteistyösuhteen hän pystyy luoman Brysselin kanssa tilanteessa, jossa miehen oma kielenkäyttö on ollut vahvasti EU-kriittistä.

Erikoisen lisän brittien EU-eroon tuo Iranin kanssa syntynyt selkkaus. Kun Iran otti haltuunsa brittien lipun alla purjehtineen tankkerin viikko sitten Persialahdella, Britannia pyysi alueelle tuekseen eurooppalaista laivasto-osastoa. Vaikka pyynnössä ei puhuttu EU:n saattueesta, mahdolliset osallistujat olisivat joka tapauksessa pitkälti samoja, joiden kanssa Britannia ei halua enää olla samassa eurooppalaisessa yhteisössä.

Seuraavat kuukaudet osoittavat, kuinka vahvaa sisältöä Johnson politiikkansa saa. Itsevarmuus miehellä on kunnossa, mutta ripaus nöyryyttä voisi tehdä hyvää niin Johnsonille itselleen, briteille kuin meille kaikille muillekin.

Boris voisikin kuunnella Ediä. Vaikkapa "What Do I Know" saattaisi nyt olla hyvinkin osuva kappale.

Lokakuussa tiedetään, kuinka osuva.