Se kasvaa varmasti, oli kesä millainen tahansa – mutta miten pidät sen kurissa?
Voi myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.14.6.202321:30
Vihdoin tuli suvi ja sen suloinen vehreys, joka valloittaa mielen ja sydämen. Iloisena säntäät etsimään nurmiparturia vajan perältä. Kuinka kaunis, tasainen ja kukoistava talon pihan peite onkaan, kun sitä niittää.
Kesä on lyhyt, mutta nurmen kasvu pitkä. Syksyllä sitten kiroat, kun ei se kasvu meinaa pysähtyä ollenkaan. Joka viikko saa olla parturoimassa nurmikenttää.
Ennen ei puutarhoja arvostettu. Talo oli pellolla ja sen ympäriltä kynnettiin maat melkein kivijalkaan saakka. Jos ei viljaa viljelty, talon ympärys oli nurmella, jossa lampaat hoitivat ruohonleikkurin virkaa.
Sivistys tulee lännestä, ja länsirannalle ruotsia puhuvien pihoja alettiin jättää vallan vaan huvitteluun – puutarhaksi. Sieltä tämä villitys on levinnyt kohti itää. Nykyään ruohonleikkurit surisevat ja pörisevät joka niemessä ja notkossa.
Ensin nurmea hoidettiin tosiaan lampailla ja viikatteilla. Minä en tuota aikaa muista, mutta sen muistan, kun taloon tuli ensimmäinen kelaleikkuri. Se sellainen leikkaava rulla, joka ottaa voimansa pyörästä. Kelaleikkuri oli 70-luvulla joka talossa. Kone oli voimaa ja säätöä vaativa, oli järjetön työmaa hoitaa sillä isoa nurmikkoa.
Minä olin sen verran pieni, etten moiseen saanut koskea, mutta isoveljet sillä leikkasivat ja tietenkin kinastelivat niin, että sairaalareissuhan siitä tuli. Toisella otsaluu paistoi nahan alta ja toisella oli paha mieli päänleikkuusta.
Sitten alkoi pörinävaihe. Silloin suomalaiset tutustuivat ensi kertaa amerikkalaiseen brinkenstraattorin ikuiseen nelitahtimoottoriin. Ostettiin polttomoottorikäyttöinen ruohonleikkuri naapurin kanssa puoliksi. Oli fiksua ostaa kone puoliksi. Suomen vaurastuttua kolhoosiruohonleikkurit jäivät ikävä kyllä menneeseen elämään.
Kymmenisen vuotta tuosta alkoi kuulua Amerikasta taas kummia. Ruohoa ajettiin siellä päältä ajettavilla leikkureilla. Lehdissä oli kuvia Murraysta, jonka päällä omistaja ajeli iloisena ja nurmea leikkasi penkin alla oleva roottori. Tuosta tuli jokaisen suomalaisen puutarhurin unelmavekotin.
Meni muutama vuosi ja isäni osti aidon Murrayn, sillä legendaarisella moottorilla. Tuolloin alkoi myös minun ruohonleikkuuhukini, josta isommat veljet olivat tietenkin kateellisia.
Tuo Amerikan ihme oli kestävä kone, taitaa olla vieläkin ajossa. Tuolla koneella ajettiin parikymmentä vuotta, kunnes minä uutena tilan isäntänä ostin etuleikkurilla varustetun, keskeltä kääntyvän Partnerin. Sehän oli juhlava peli.
Puskanjuuret saivat kyytiä, kun Partnerin kone pyöri ja leikkasi todella pienellä kääntösäteellä. Voimaa antoi taas tuo ihmemoottori, ja kone vaan kesti käyttöä hillittömästi, kunhan muisti huoltaa ja pitää öljyssä. Uusi sukupolvi alkoi leikkuu-urakan ja omat pojat leikkasivat keltaisella paholaisella nurmea yli kymmenen vuotta.
Nyt poikaset ovat lentäneet pesästä, ja nurmenleikkuu on kohdannut kuudennen innovaationsa. Neljäkymmentä vuotta on puutarhaa päristelty bensan ja lapsien voimalla.
Kun lapset lähtevät, mitä tekee vanha isäntä? Ostaa nurmikolleen sähköllä toimivan leikkurirobotin.
Laitoin pojille viestin että: Sorry, mutta robotti vei nyt työt. Ei haittaa, oli vastaus.
Tuossa tuo vihreä vekkuli pyörii pitkin nurmea ja törmäilee puihin ja istutuksiin. Älyttömän ahkera kaveri. Tekee 14 tuntia töitä päivässä nurisematta. Ja kyllä, nurmi on loistokunnossa.
Kelpaa vaikka närpiöläisten tulla katsomaan!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja
Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
