Kuntoutuksesta kunnon yöunet

Risto Pakkala sai uutta puhtia liikuntaan siitä, kun kuntoutuksessa asetettiin hänelle tavoitteet ja niiden toteutumista myös seurataan. 

Risto Pakkala kehuu Vetelin kunnan liikuntamahdollisuuksia. 

Kotinavetassa on omatekoinen kuntosali. Puoliso Minna Pakkala näyttää, miten nousee kuntoiluvälineenä toimiva vanha kärryn akseli. Lisäpainoa tuovat paalimuovirullan loput. 

Edessä olisi tiukka päivä, mutta uni katkesi aamuyöllä. Keskeneräiset asiat pyörivät mielessä, ja kun aamulla koitti normaalin herätyksen aika, olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Kuulostaako tutulta?

Veteliläinen Risto Pakkala havahtui stressin oireiden tunnistamiseen viljelijöiden kuntoutusjakson ensimmäisessä vaiheessa viime lokakuussa. Hän päätti ryhtyä harjoittelemaan mielen hallintaa.

”Stressaavat asiat pitää käsitellä päivän aikana eikä yöllä”, hän pohti syksyllä.

Kun Kantri tapasi Pakkalan puolen vuoden kuluttua uudestaan, vastassa oli tyytyväinen mies: kuntoutuspsykologin neuvomat harjoitukset olivat tuottaneet tulosta.

”Yöuni on parantunut paljon. Jaksamisen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Aloin treenata harjoituksia, ja se alkoi toimia”, hän kertoo ja kuulostaa itsekin hivenen yllättyneeltä.

”Siirrän keskeneräiset asiat aktiivisesti sivuun ennen nukkumaanmenoa, ajattelen ne etukäteen. Kun sitä vähän aikaa on tehnyt, nukkuu koko yön.”

Toinen vaihtoehto olisi kirjata asioita paperille, mutta Pakkala huomasi, että hänelle sopii paremmin asioiden läpikäynti mielessä.

Parantuneisiin yöuniin voi löytyä tosin muitakin selityksiä, sillä kuntoutusjakso Härmän kuntokeskuksessa Ylihärmässä innosti Pakkalan remontoimaan myös ruokailut ja liikunnan uuteen uskoon.

Kun vaimo Minna osallistui saman tyk-kuntoutuksen naisten ryhmään, pariskunnan oli helppoa ryhtyä toteuttamaan annettuja oppeja. Tai – helppoa ja helppoa. Ainakin helpompaa kuin koettaa muuttaa elämäntapojaan yksin.

Riston painonhallintatavoite oli vain viiden kilon karistaminen, mutta ruokailutottumuksissa oli kuitenkin paljon parannettavaa.

”Kyllä se oli terveydenhoitajan luento, joka minut herätti. Siellä laskettiin, mitä kukin syö ja mitä niistä tulee. Silloin huomasin, miten väärin se meni.”

Minna kiittelee, että tasapainoisen ruokavalion noudattaminen on nyt paljon helpompaa kuin aiemmin, kun mieskin on oivaltanut sen merkityksen.

Puolen vuoden harjoittelun jälkeen Riston paino on pudonnut kaksi kiloa. Kaikkien osa-alueiden tavoitekuntoon tulisi päästä helmikuuhun 2017 mennessä. Siihen Risto uskoo pääsevänsä, sillä tärkein asia on kunnossa: motivaatio on säilynyt hyvänä.

”Pienin askelin mennään eteenpäin.”

Liikuntatavoitteisiin pääsy on ollut Ristolle helpoin osa-alue, sillä hän on aktiivinen lentopalloilija ja harrastanut urheilua koko ikänsä.

”Kuntoutuksesta olen saanut uutta virtaa ja ideoita. Tavoitteiden asettelu ja seuranta antavat lisää tsemppiä. Urheilu jää herkästi pois, kun on kiire ja joutuu karsimaan tekemistä.”

Risto pelaa lentopalloa noin kolmena iltana viikossa. Lisäksi hän jumppaa omatekoisella kuntosalillaan navetalla, käy uimassa ja lenkkeilee.

”Liikuntamahdollisuudet ovat täällä tosi hyvät”, hän kehuu kotikuntaansa.

Kuntoutuksen alettua hän on alkanut kirjaamaan ylös harjoitteluaan.

”Myös sykemittarin kanssa tulee nyt pyörittyä enemmän ja harjoiteltua suositeltujen sykerajojen mukaan.”

Maatalous- ja metsätöissä on pakko olla vähintään kohtuullinen fyysinen kunto. Silti varavoimia on hyvä hankkia.

”Kun fysiikka on hyvässä kunnossa, päänuppikin toimii toisella lailla ja ajatus luistaa paremmin.”

Koska Pakkalan kuntoutusryhmä on räätälöity viljelijöille, siellä on puhuttu maatalouden kuormittavista tekijöistä kuten sesonkikiireistä.

”Ajan hallinta oli yksi tärkeä oppi. Että osaa tehdä töitä silloin, kun työn aika on.”

Aikaa pitää olla myös muuhun kuin työhön, ettei kynttilää tulisi poltettua molemmista päistä. Sesonkiaikana töitä tehdään paljon, mutta sen jälkeen on osattava vetää henkeä.

”Uskon, että jokainen pystyy jonkun päivän huilaamaan. Se pitää vain suoda itselleen. Työ ei koskaan lopu”, Risto miettii.

”Ei ole laitaa esimerkiksi se, että navettaan otetaan lomittaja sen vuoksi, että pääsee puimaan, rehuntekoon tai kylvöön.”

Siitä Pakkala on iloinen, että kuntoutukseen tuli lähetettyä hakupaperit.

”Yhä enempi jokainen puurtaa vain omalla tilallaan. Kokemusten ja työtapojen jakaminen on myös iso osa kuntoutusta. Sieltä saa paljon irti, jos mieli on avoin ja vastaanottavainen.”