Susisaagan tyhmin vaihe alkaa nyt

Toimittaja Sari Penttinen kirjoitti totuutta tangeeraten, että susisaagan jännittävin osuus on vasta edessä (MT 17.12.). Hän tarkoitti sitä, kuinka moni suden kannanhoidolliseen metsästykseen haetuista poikkeusluvista saa lainvoiman tehtyjen valitusten jälkeen.

Minun mielestäni nyt alkava osuus ei ole susisaagan jännittävin vaan tyhmin vaihe. Albert Einstein on nimittäin aikanaan todennut, että ainoa tiedonlähde on kokemus.

Jo entisen Neuvostoliiton rajan pinnassa eläneet suoma­laiset metsästäjät tiesivät kokemuksesta, että vaikka kokonainen lauma hävitettiin lippusiiman avulla Suomen puolella, niin rajan takaa tuli aina uusia ja uusia susia ja laumoja.

Miksi tätä kokemusperäistä totuutta on niin vaikea uskoa nyky-Suomessa? Eikö luoteta luonnon keskellä eläneiden ihmisten kokemusperäiseen tietoon?

Susikanta ei todella ole Suomessa uhattuna, vaikka muutama väärille tavoille tottunut lauma hävitetäänkin. Susiongelman ratkaisu ei ole vuosikymmenien saatossa muuttunut miksikään. Itärajan takana olevat Venäjän asumattomat korvet toimivat samanlaisena susireservoaarina kuin ennenkin.

Sudet ja susilaumat tulevat Suomeen ruuan perässä aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi 70- tai 80- luvuilla. Tulevat vieläpä pääsääntöisesti saman itärajan vyöhykkeen kautta, mistä ovat aina tulleet. Se on niiden perimässä.

Ainoa tiedonlähde on siis kokemus. Toivottavasti hallinto-oikeuden tuomarit uskovat niitä kansalaisia, jotka ovat omakohtaisesti ja käytännön kokemuksien kautta jo kertaalleen olleet ratkaisemassa susiongelmia itäisessä Suomessa.

Kannattaa myös tutustua Viron ja Latvian järkevään susipolitiikkaan ja miettiä, mitä yhteistä näillä mailla on Suomen kanssa. Luonnontiede ei tunnista valtioiden rajoja eikä toimi direktiivien vaati­musten mukaan. Jostain syystä en kuule tai näe virkamiesten, tutkijoiden tai median esittävän tällaisia kokemusperäisiä totuuksia tai ajatuksia. Luulisi sen kuuluvan myös heidän toimenkuvaansa.