Pyjama ja tohvelit
Tulipa mieleeni vanha vitsi, kertomus siitä, kuinka Euroopan presidenteiltä ja kuninkaallisilta kysyttiin vuonna 1987, mitä he toivovat joululahjaksi joulupukilta? Jokainen maansa pääkiho toivoi maailmaan ikuista rauhaa ja kansakuntien välistä ymmärrystä, kaikki muut paitsi Ranskan presidentti, joka toivoi uutta pyjamaa ja tohveleita.
Kuulostaa hassulta ja hyvältä vitsiltä, mutta oikeasti Ranskan presidentin suuhun laitetut sanat ”pyjama ja tohvelit” olivat ainoa toive, joka oli toteutettavissa. Kaikkien muiden toiveet ovat, ikävä kyllä, vielä tänäkin päivänä täydellistä utopiaa.
Ei siitä ole kuin kymmenisen vuotta, kun puhuttiin, että Venäjä voisi joskus liittyä Euroopan unionin jäseneksi.
Juuri tarkistin ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotussivuilta tämän päivän kannan: ”Venäjä ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa liittymässä Euroopan unioniin.”
Toden totta, ja toivottavasti ei tule liittymäänkään, ainakaan omilla keinoillaan. Parin vuoden verran maailman media jaksoi päivitellä Ukrainaan tunkeutumista ja Krimin niemimaan ryöstöä. Yksi lentokoneellinen täysin ulkopuolisia ja viattomia menetettiin, ja nyt asia on kuin unohdettu.
Sotajoukot ovat yhä Ukrainassa ja Krimillä, se ei vain ole enää kiinnostavaa. Uutta hurjaa uutista pukkaa tuutista.
Kylmääkin kylmemmät ihmiskauppiaat lupaavat pakolaisille elinoloparatiisia Euroopasta: maksa kolme tonnia kiikkerästä venematkasta Välimeren toiselle puolelle.
Tuhansia hukkuneita, äärimmäistä hätää ja inhimillisyyden hyväksikäyttöä. Mutta kukapa perhe ei maksaisi edes yhden lapsen matkaa hyvinvointiin kotipaikan kuoleman ja raakuuden keskeltä?
Hengissä selvinneet, huijatuksi tulleet huomaavat nyt olevansa vain epätoivottuja henkilöitä pakolaiskeskuksien käytävillä. Yhtäkään ihmiskauppiasta en ole kuullut saadun kiinni. Asia on pian unohdettu, pakolaiset ovat ongelma, ei niillä rikastuvat kauppiaat.
Ranska ja koko Eurooppa, me suomalaiset mukaan lukien, olemme tällä hetkellä taistelussa. Taistelua käydään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka oman maailmankatsomuksensa pohjalta ovat mielestään oikeutettuja tuhoamaan toisenlaisessa maailmankatsomuksessa elävien ihmisten elämän. Nämä ovat valmiita itse kuolemaan ihanteensa puolesta. Kuulostaa käsittämättömältä vuonna 2015.
Me kristityt teimme samaa muutama sata vuotta sitten... Mutta että vielä nyt! Tätä ei unohdeta. Jokainen ladattu pommivyö pitää siitä huolen.
Mitähän tuumaavat lapsemme, joita yritämme kasvattaa oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen?
Entä mitä mieltä lapsemme ovat huijauksista ja valehtelusta, jota tehdään, jotta pihassamme kököttävästä automobiilista olisi saatu tuohet suuryrityksen tilille? Tämän päivän lapset – tulevat aikuiset – pitää opettaa vain vähän valehtelemaan.
Elämme Euroopassa erikoista aikaa.
Ystäviä tavatessa puhe siirtyy yhä useammin tähän maailman mielettömyyteen, käsittämättömiin tekoihin. Kansakuntien huijaus- ja kärsimysmuisti on näköjään noin 70 vuotta.
Minä toivon sydämestäni jouluna 2015 ihmisten kunnioitusta ja ymmärrystä toisilleen. Toivon edes jonkin sortin rauhaa tähän kauniiseen maailmaan. Taidan saada kuitenkin uuden pyjaman ja tohvelit.
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


