Maalaisjärki vastaan tiede
3.3.202101:00
Elämme kummaa kriisiaikaa. Suomessa ei ole sotaa tai nälänhätää, mutta ilmassa leijuu kasapäin muita, vaikeasti hahmotettavia uhkia. Päällimmäisenä koronapandemia, joka imee kaiken energian. Samaan aikaan pitäisi torjua kyllästymiseen asti jauhettua ilmaston lämpenemistä ja kuudetta sukupuuttoaaltoa. Moni turhautuu, kun päättäjät eivät tee kuten asiantuntijat tai maalaisjärki sanoo. Yksi asettaa etusijalle talouskasvun ja toinen ympäristönsuojelun. Viisas yrittää yhdistää ne.
Pitäisi samaan aikaan tuottaa uusiutuvia raaka-aineita kuten puuta ja miettiä, jääkö lajeille tarpeeksi elintilaa. Onko lihantuotanto Suomessa synti vai peräti järkevää sekä omavaraisuuden että perinneympäristöjen suojelun kannalta? Kuka tietää, arvottaa ja päättää?
Kriisivyyhdissä riittää asiantuntijoita joka junaan. Jos karsitaan joukosta mutu-tuntumalla vellova somekeskustelu, jäljelle jää liuta korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Esimerkiksi metsäalan oppineiden joukosta löytyy sekä jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen puolesta puhuvia että avohakkuiden nimeen vannovia. Miten voi luottaa tutkijoihin, jotka eivät tunnu pääsevän yksimielisyyteen edes siitä, millä tavoin käytettynä metsämaa sitoo parhaiten hiiltä. Onneksi iso osa tutkijoista näkee, että erilaisille hoitomenetelmille on tilausta erilaisissa metsissä, myös suojelulle.
Miten sitten pitäisi suhtautua Suomen Ilmastopaneelin suosituksiin, joiden mukaan hakkuita pitäisi hillitä hiilinielun kasvattamiseksi? Maalaisjärjellä tekisi mieli päätellä, että hoidettuun, kohinalla kasvavaan metsään sitoutuu enemmän hiiltä kuin suojeltuun, osin lahoavaan metsään. Lisäksi puu korvaa fossiilisia raaka-aineita.
Tieteessä ei kuitenkaan voi luottaa maalaisjärkeen. On tehtävä laskelmia, jotka saattavat antaa joidenkin näkökulmasta epämieluisia tuloksia. Ratkaisu ei ole kiistää niitä, vaan pohtia, mitä kaikkea voidaan tehdä toisin syöksemättä taloutta pohjamutiin. Talousahdinkoa tuskin halutaan ilmastopaneelissakaan. On myös harhaluulo, että ympäristötoimenpiteet heikentäisivät automaattisesti elintasoa. Ehkä siinä tapauksessa, että elintaso tarkoittaa lupaa kuluttaa mielin määrin.
Maankäyttöä on justeerattava myös lajikirjon elvyttämiseksi. On varmasti vaikeaa ymmärtää metsässä lymyävän kovakuoriaisen tai suden yhteys luonnonkiertoon, ruuantuotantoon ja terveyteemme, vaikkakin viimeistään koronan ja lukuisten eläininfluenssojen myötä on selvää, että väestönkasvu, eläinten elintilan hävittäminen ja tuotantoeläinten määrän lisääminen johtavat arvaamattomiin seurauksiin.
Koko ympäristöongelmien vyyhti on liian mittava yksittäisen ihmisen hallittavaksi ja ymmärrettäväksi. Siksi meidän on edettävä varovaisuus- ja varmuusperiaatteella. Turvataan, suojellaan ja hillitään mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän.
On epätodennäköistä, että tiedemiehet keksivät keinon, jolla sekä säästetään että syödään kakku, tässä tapauksessa planeetta, tuleville sukupolville.
Itse en ainakaan keksi muuta ratkaisua kuin luottaa tieteeseen. On hankittava tietoa monipuolisesti luotettavista lähteistä ja pohdittava, miten voin vaikuttaa asioihin. Ketä äänestän, mitä syön, miten liikun ja lämmitän? Millaisia yrityksiä tuen? Haluanko kuunnella nuorten toiveita vai edetä jääräpäisesti kuten ennenkin vailla huolta huomisesta?
Toivottavasti yhä harvempi meistä heittäytyy kehityksen jarruksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
