Kanalintukantojen vaihteluun monia syitä
MT uutisoi takasivun pikku-uutisessa teerikanojen ilmestymisestä soitimelle tänä keväänä (MT 5.5.). Mielipidepalstalla (MT 17.5.) Jaakko Hakola ja Martti Mannersuo esittivät kanalintukadon syyksi kanahaukan sekä nelijalkaisten petojen armeijakunnan.
Tällä hetkellä metsäkanalintukannat ovat alamaissa koko valtakunnassa. Kesäkuiden 2014 ja 2015 kylmät ja sateiset säät – muistattehan nuo kuuluisat juhannusviikon lumisateet – olivat kuolemaksi vastakuoriutuneille kanalinnunpoikasille.
Kesä 2016 oli kanalintujen lisääntymiselle hieman otollisempi, mutta kannanvaihtelun aallonpohjalta kun ponnistetaan, ei yhden vuoden paremmalla lisääntymistuloksella nousta kanalintutiheyksissä kovin korkealle.
Nämä ilmiöt taustoineen ovat tarkemmin luettavissa Luonnonvarakeskuksen ylläpitämistä riistakolmiolaskentaraporteista osoitteesta www.riistakolmiot.fi
Sää on kuitenkin vain yksi kanalintukantoja säätelevä tekijä. Tässä moniosaisessa palapelissä oma roolinsa on niin metsätaloudella, ojitusverkostolla, ilmastonmuutoksella, metsästysverotuksella kuin osaltaan myös pedoilla, sekä siivekkäillä että nelijalkaisilla.
Alkuperäisten Suomen luontoon kuuluvien petojen kanssa kanalinnut ovat tulleet toimeen koko kehityshistoriansa ajan ilman sukupuuttoon kuolemista.
Pedot ovat ilman muuta suurin kuolleisuutta aiheuttava tekijä kanalinnuille, mutta elinvoimainen lintukanta sen verotuksen kestää. Kanalintukantoja voi myös auttaa paikallisella tasolla käytännön toimenpiteillä. Teeren elinvoimaiset soitimet ovat hyvän lisääntyvän teerikannan perusta paikallisella tasolla, joten soitimen kukot on syytä rauhoittaa syksyiseltä metsästykseltä.
Kotoperäisten petojen kanssa kanalinnut niinkin tulevat toimeen, mutta vierasperäisten supikoirien poistoon ei voi liikaa rohkaista.
Metsätalouteen on lanseerattu käsite riistametsänhoito, joka on syytä ottaa käyttöön.
Riistatiheikköjä jättämällä, reunavyöhykkeitä säästämällä ja monilajisia metsiköitä vaalimalla kanalinnuille tarjotaan parempia menestymisen mahdollisuuksia metsätalousympäristössä.
Heikki Helle
asiantuntija
Luonnon- ja riistanhoitosäätiö
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
