Allez les lions!

Senegalissa juhlitaan. Eilen illalla päättyi muslimien pitkä paastonaika, joka huipentui tänään juhlittavaan koritéen. Ihmiset pukeutuvat juhlavaatteisiin ja kokoontuvat yhteen, syövät hyvin ja antavat toisilleen lahjoja – suuret juhlathan ovat kaikkialla maailmassa pääpiirteiltään samanlaisia.

Senegalissa juhlitaan myös juuri alkaneita jalkapallon MM-kisoja, joissa Senegalin joukkue on mukana. Joka puolella näkyy Senegalin lippuja ja ihmiset odottavat Senegalin avauspeliä.

Juuri tänä aamuna kävin hauskan keskustelun erään iäkkään miehen kanssa. Hän pysäytti kadulla minut ja pellavapäisen, Senegalin maajoukkuepaitaan pukeutuneen poikani. Hän oli liikuttunut siitä, että kannatamme Senegalia. Jäinkin jälleen miettimään urheilun yhdistävää voimaa.

Urheilu voi yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen. Urheilu voi muuttaa maailmaa.

Monelle senegalilaislapselle jalkapallotähteys on suuri haave ja toisaalta myös keino päästä pois köyhyydestä. Senegalin nykyisessä maajoukkueessa on hienoja esimerkkejä köyhistä oloista nousseista pojista, jotka ovat menestyksen myötä tukeneet kotikyliään kehittymään. Nämä tarinat ovat mahtavia ja tuovat varmasti toivoa monelle.

Asiassa on kääntöpuolensa. Ihmisten epätoivoa ja tietämättömyyttä käytetään myös hyväksi. Perheiden köyhyys ja lasten halu päästä jalkapallotähdeksi luovat valitettavasti pohjan lapsikaupalle. Usein kuulee tarinoita ihmiskaupan uhreiksi päätyneistä lapsista, jotka on haettu kylistä luvaten jalkapallouraa Euroopassa.

Siksikin kehitysyhteistyö on tärkeää! Että ihmiset pääsevät pois äärimmäisestä köyhyydestä ja kokevat elämässä olevan todellisia vaihtoehtoja. Ettei lasten poislähettäminen ole ainoa keino saada ruokaa pöytään.

Samaan aikaan urheilu voi tuoda juuri sitä, mitä tämä maailma kaipaa: ihmisten tulemista yhteen. Kokemusta siitä, että olemme lopulta samaa. Kulttuurin, uskonnon, sukupuolen, ihonvärin, yhteiskuntaluokan tai minkä tahansa muun tekijän asettamilla rajoilla ei ole loppujen lopuksi merkitystä.